Kaunistamisen päiväkirja

Jouluahdistus pukkaa… riittääkö rahat?

Joulu ahdistaa… luulin, että olen jouluihminen, se piparin tuoksuinen, nonparellinen…

Kaikki muut ovat jouluihmisiä! Se kuulostaa herttaiselta luonteen piirteeltä ja niin naiselliselta. On noloa olla jotain muuta!

Olen jouluisin hieman surullinen ja jotenkin tyhjä.

Joulun ”ihanteellinen” suorittaminen, sekö on se oikea joulu?

Siihenkö tulisi pyrkiä ollakseen oikea nainen?

Moni ihminen joutuu miettimään taloutta… etenkin jouluna.

Riittääkö varat lahjoihin? Riittääkö varat herkkuihin? Paljonko on tilaa luottokortilla?

Rahattomuus puristaa rinnassa. Rahattomuus kuristaa kurkussa. Rahattomuus möyrii vatsassa, ja sattuu selkään. Monen ihmisen budjetti riittää tavallisiin menoihin juuri ja juuri, eikä siihen mahdu ylimääräisiä ostoja.

Mutta joulusta on selvittävä, menkööt vaikka viimeiset siemenperunat!

Jos ei ole varaa tarpeeksi laadukkaisiin lahjoihin, tuntee huonommuutta.

Kuvassa rahakortit

Joulu, mikä se edes on?

Se on vain pidempi viikonloppu, jonka eteen raadetaan huulet viivana, otsat rypyssä … joululla on toki raamatullinen ja voimallinen tarina.

Itämaisten tietäjien esimerkin mukaan mekin ravaamme kaupoissa, jotta voimme antaa lahjoja vastasyntyneelle…

Pitää kiertää Stoccat, Prismat, Tokmannit, ja kauppakeskukset ja antaa lahjoja pitkään syntymän jälkeenkin.

Joululahjoja on ihanaa antaa…

Älä ymmärrä väärin. Minusta on ihanaa antaa lahjoja. Tykkään jopa paketoida niitä. Ei kyse ole siitä!

En vain koe lahjojen ja rakkauden välistä yhteyttä puhtaana.

Mielestäni rakkaus on arjen tekoja, ei pakon sanelema lahjojen antopäivä todenna aitoa rakkautta.

Pahatkin ihmiset lahjovat. He saattavat paikata lahjalla poissaoloaan, nyrkin iskujaan, pettämistä tai välinpitämätöntä asennettaan.

Jo kymmeniä vuosia sitten lopetin lahjojen ostamisen aikuisille. Se helpotti tuota riittämättömyyden tuskaa.

Päätin antaa nuo rahat Naisten Pankkiin… Ehdotin sitä lähipiirille, jos he haluavat antaa lahjan minulle, antakoon sen Naisten Pankkiin. Kieltäydyin ottamasta vastaan yhtään lahjaa.

”Jouluhullut” eivät pysäyttäneet vauhtiaan, vaikka selkeästi ilmoitin mitä tahdon. He halusivat ostaa lahjoja, sillä olin heidän mielestään aivan ”järjetön” kieltäessäni lahjat.

Tuolloin en ollut vielä itse äiti.

Äitinä nautin joulun taikojen tohinasta, ja toteutin joulun kuten kaikki muutkin, laitoin silti rajoja siihen montako pakettia lapseni saa yhdeltä antajalta. Ei se määrä, onnelliseksi tee…

Joulunaika mittaa ahdistuksen kuten kuumeen

Tiedän, että krääsää on liikaa, mutta paine antaa lahjoja on niin kova, että moni sortuu ostamaan krääsää.

Moni äiti ja isä tuskailee tyhjän kukkaron kanssa ja sortuu käyttämään luottokorttia.

On noloa olla rahaton ja rahattomuus hävettää… etenkin jouluna.

Rahattomuus hävettää ympäri vuoden. Rahattomuus voi jopa tappaa.

Paine olla kuten muu maailma, on niin suuri, että on vaikeaa samalla olla rehellinen omalle taloudelle ja pitää tiukasti budjetista kiinni.

Monet uskovat, että rahataidot saadaan syntymälahjana, mutta se ei ole niin.

Rahan käyttäminen on taito ja taitoja voi oppia koko elämän.

Ihminen ei voi kuitenkaan korjata sellaista mitä ei tunnista.

Kuvassa korttipakka, nimeltään rahakortit

Alla linkki Vauraan naisen sivuille, sieltä saa mm. kuvan korttipakkoja … Rahatreeni on ollut paras lahja itselleni, ever.

Rahatreeni osoittaa, että jokainen onnistuu, jos tekee kuten treenissä sanotaan.

Jos treenaa rahataitoja saa aina muutosta aikaan, eikä enää ikinä kärsi rahattomasta joulusta.

Toisaalta rahatreeni ei tehoa, jos ei tahdo parannusta omaan elämään, eikä tee treeni liikkeitä.

Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

https://my.vauraselama.fi/tuote/kuukauden-rahatreeni/

Aineettomat lahjat…

Köyhinä, avioeron jälkeisinä jouluina olen antanut aineettomia lahjoja.

Aineettomat lahjat ovat siksi ihania, että niissä on ajatus mukana.

Aineettomia lahjoja voivat olla hyvät sanat tai pienet teot toisen puolesta.

Tarvitsee vain tehdä omintakeinen lahjakortti ja kuvailla siihen lupaamansa lahja.

Tarvitseeko joku

  • Jalkahieronnan?
  • Jalkahoidon?
  • Kasvohoidon?
  • Päähieronnan?
  • Hieronnan?
  • Kulmien muokkauksen?
  • Manikyyrin?
  • Entäs lumityöt?
  • Pyykkien pesua
  • Kaupassa käynti?
  • Siivousapua?

Aineeton lahja on todellista laatuaikaa yhdessä, vaikka teekupin ääressä. Kaikki ihmiset kaipaavat kosketusta, haleja ja rakkaittensa läsnäoloa…ilman kännykkää!

Kerran ihana tyttäreni (8 v. silloin) antoi jouluna

  • kuusi kaupassa käyntiä (kevyet ostokset)
  • hän lupasi siivota 3 erityistä kertaa
  • ja juosta hakemaan postin puolen vuoden ajan

Ne eivät aivan toteutuneet, mutta ajatus oli niin kaunis, että muistuu yhä mieleen.

Mitä lahjaksi kumppanille…

Kun seurustelee, pitää osoittaa välittämistä lahjalla… Sekin ahdistaa! Varsinkin jos on vahingossa kuullut, mitä ex hänelle osti…

Heitin miesystävälle budjetin. Se kuulostaa älyttömän epäromanttiselta, mutta heitin kuitenkin. Kumpikaan ei saa sitä ylittää. Lahjan arvo saa olla korkeintaan xx e + molemmat keksii jonkun aineettoman lahjan sen lisäksi.

Kaikista nolointa on pariskuntien välillä, jos toinen ostaa jotain kallista ja toinen antaa paljon halvempaa, siksi budjetti on hyvä idea.

Se vapauttaa molemmat tuosta nolosta huolesta.

Ohessa vielä alla vauraselämän rahatreenin linkki jos unohtui aiemmin vilkaista.

https://my.vauraselama.fi/tuote/kuukauden-rahatreeni/

Kuvassa korttipakka, jossa aiheena raha

Joulumuistot kulkevat aina mukana

Yksi asia meidän aikuisten tulee muistaa!

Me luomme muistoja jälkipolville.

Olemme vastuussa siitä mitä lapset jouluistaan muistavat.

Minulle on yhä tärkeintä joulun rauha. Häpeän sitä, ettei sellaista ollut kun olin lapsi.

Häpeä on siitä ihmeellinen tunne, että se siirtyy uhrin kannettavaksi.

Häpeä on monimutkainen tunne ja se siirtyy myös sukupolvien yli.

Kannamme mukanamme ”pahantekijöiden” häpeää.

Lapsena joulut olivat täynnä pelkoa ja varuillaan olemista.

Istuimme kalpeina olohuoneen sohvalla, vartioiden ettei isä ja kuusi syty palamaan (noihin aikoihin kynttilöissä oli elävät tulet).

Hänellä oli periaate… jos ei ole viinaa jouluna ei ole juhannuksena ruokaa… koska isä oli arvaamaton ja väkivaltainen, jouluaatto meni jännittäessä, että milloin räjähtää.

Aina räjähti, ellei hän sammunut ennen sitä.

Jos sammui, piti jännittää sitä koska hän herää.

Jouluisin tuntemani suru on heijaste lapsuudesta. En anna sen vaikuttaa, mutta se saa minut vieläkin enemmän kunnioittamaan Joulun rauhaa.

Viinanhuuruista tai pelonsekaista joulua en toivo kenellekään lapselle!

Aikuisena jouluni ovat olleet ihania, rauhallisia ja turvallisia.

Ihanaa joulua sinulle rakas lukijani, ja kiitos kuluneesta vuodesta. Tässä sinulle lahjana vielä virtuaalihali.

Ps. Ei tarvitse kantaa huolta siitä riittääkö rahani… ne riittävät.

Tulot eivät ole kasvaneet, olen vain oppinut käyttämään pieniä tuloja paremmin.

Kiitos Vauraan Elämän Rahatreenin. Se pelasti kerran elämäni.

https://my.vauraselama.fi/tuote/kuukauden-rahatreeni/

Monen naisen elämä heilahtaa miinukselle avioeron jälkeen, mutta sen voi aina korjata!

Tää ei ollut kaupallinen yhteistyö. Tämä kirjoitus on kiitos Rahatreenille.

Bythe<3

iirispiiris

2 vastausta artikkeliin “Jouluahdistus pukkaa… riittääkö rahat?

    1. Hei Hemmu, vastaus tulee kaiketi järjettömän myöhässä, mutta laitan sen joulun piikkiin… Joulu sekoitti aivot… Onnellista uutta vuotta- 2023 Ja kiitos kannustavista sanoista<3

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s