Mielen Lokerot 60+ · Työelämästä eläkkeelle 60+

Onko kuolema uusi elämä?

Tarottien Kuolemakortti symboloi uutta elämää. Kuoleman kortin ilmestyessä Tarot pöytään ihminen yleensä pysähtyy kuuntelemaan tarkemmin. Häntä pelottaa. Kuolema on loppu, eikä sen muista mahdollisuuksista paljoa puhuta, siksi se kauhistuttaa.

Kortissa on viikatemies ratsullaan. Mies on vain luuranko, ja hänellä on tiimalasi kädessä. Tiimalasi kuvaa aikaa, joka kääntyy. Uusi vaihe syntyy.

Onko kuolema uusi elämä?

Uutta minää etsimässä

Täällä ollaan eksyksissä. Kadoksissa itseltään. Hukassa.

On tunnustettava, että elän nyt sellaista ”nahan luomisen” aikaa, eli Tarot korttien kuolemaa.

Konkreettisesti nahka pöllyää harjatessa, mutta syvemmin ajateltuna luon nahkaa ihmisenä. Se on minusta ihan pirun jännittävää, samalla hyvin epävarmaa ja myös kauheaa!

Eläkkeelle jääminen on isompi myllerrys mitä osasin ajatella. Se todella pistää miettimään kuka mä olen ja kuka en ollutkaan! On pelottavaa kun ei voi nojata työkiireisiin, eikä työelämän tuomiin rutiineihin. Kainalosauvat ovat kadonneet.

Puhutaan yhden ajanjakson kuolemasta, ja se on iso asia. Sitä ei voi sivuuttaa. Ihminen saa surra menetettyjä asioita. Saa tuntea kaihoa. Saa olla epävarma. Saa ihmetellä.

Konkreettisesti ymmärrän, että minun on päästettävä irti menneestä, muuten se kaluaa tulevaisuutta. Tulevaisuutta ei voi tulla, jos roikkuu menneessä.

Valo ja varjo, siitä kaikessa on kysymys.

Ihmisen elämä on valoja ja varjoja täynnä ja se on mielenkiintoista. Ellei olisi molempia, ei syntyisi kasvua. Siksi varjot ovat tärkeitä. Niitä pitää tarkastella.

Aina kun tarvitsen ajatuksiini selkeyttä löydän jonkun jännän linkin.

Nyt eteeni pulpahti instagramissa outo sivu. En ollut ennen nähnytkään.

Se osui sisälläni lymyävään kysymykseen jota olin paljon pohtinut. Olen pohtinut paljon kuolemaa, ja sen tuomia loputtomuuden tunteita. Katson päivittäin hapertuvaa äitiäni ja tiedän, että hänellä ei ole loputtomasti aikaa. Koen myös suurta tarvetta kääntyä itsessäni sisäänpäin.

Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis, sanotaan – Kuolemanmeditaatio tuli eteeni instagramissa.

Se maksoi 7 euroa, joten ostin sen lauantai-illan ratoksi. Seitsemää euroa ei voi sijoittaa yhtään fiksummin- Etenkään lauantai-iltana. Vai mitä?

Kuolemanmeditaatio oli enemmän kuin osasin odottaa. Se oli lempeämpi. Se laajensi käsityksiäni kuolemasta.

Minulla on kuolemiin liittyvä trauma. Trauma laukaisee pakoreaktion minussa. Silloin irtisanon kaiken ja lähden karkuun. (Australian reissu oli yksi todiste tuon trauman aktivoitumisesta).

Osaan tunnistaa tuon trauma reaktion, ja valmistelen itseäni seuraavaan kuolemaan.

Kuolemanmeditaatio teki ”pelottavasta” kuolemasta tuttavan, melkeinpä hyvän kaverin.

Oli aivan ihanaa oivaltaa, että kuolemaa tapahtuu koko ajan, sillä elämää ei ole ilman kuolemaa. Tuon oivalluksen olin haudannut johonkin. Kuolema on luonnollinen asia. Arkea. Ei joku katala kosto.

Onko kuolema uusi elämä?

Tarot korteissa Miekkojen kakkonen on pahempi tila kuin kuolema, ainakin minulle.

Se on tila, jossa ei uskalla nähdä totuutta. Siteet ovat silmillä.

Ihminen hautaa hautaamistaan, ennen kuin yhtään ruumista on edes tullut.

Mieli hautaa tunteitaan, hautaa muistojaan, hautaa unelmiaan, hautaa pelkojaan…

Oli vapauttavaa tajuta meditaation kautta, että elämme kuoleman rinnalla koko ajan. Viikatemies on vieressä ja se tekee elämästä elämisen arvoisen.

Kaikki kuolee ja sitten syntyy uudelleen. Työt loppuvat, opiskelut päättyvät, ihmissuhteet loppuvat, syksy saapuu, talvi tappaa syksyn, kevät talven jne…

Kuolemaa vastaan ei voi taistella, vaikka tavallaan lääketiede yrittää tehdä niin. Kuolema on lahjomaton. Alku ja loppu on nähtävissä kaikkialla.

Eläkkeelle jääminen on työelämän kuolema, ja sen jälkeen syntyy tyhjyys, joka yllättää pommin tavoin.

Ohessa linkki sivuille, josta kuolemanmeditaation bongasin.

https://www.elsivaleriana.com/

Jännin jekku koko jutussa on se, että työelämän loppuessa moni katoaa itseltään, eikä pysty syntymään uudelleen. Niitä esimerkkejä on paljon. Ei enää jakseta. Enkä yhtään sitä ihmettele.

Työminä katosi tuhkana tuuleen…

Aloitin uuden työn viime viikolla. Etätyön. Niitä löytyy paljon netistä. Aloitin sellaisen, jossa porukka tapaa Zoomissa kerran viikossa. Se tuntui kivalta idealta, ainakin ajatuksissa.

Mutta arvatkaapa miten siinä kävi?

En saanut itsestäni irti mitään. Minua ei kiinnostanut, vaikka niin luulin.

Ei kiinnostanut hurmata asiakasta, kivuta myyjien kärkeen, ja saada siitä taputusta päälakeen. Ei kiinnostanut päteä …

Olin kauhuissani, mihin se Iris katosi, joka vielä kuukausi sitten tahkosi myyntiä toimiston kärjessä, vaikkei silloinkaan kiinnostanut?

Tein hommia ”laiskasti” kaksi päivää, ja sitten laitoin työnantajalle ääniviestin…

  • Hei, jäin eläkkeelle kuukausi sitten, ja on myönnettävä, että takki on tyhjä. Runsas 50 – vuotta työelämää takana ja intoa uuteen ei näytä olevan.
  • En tahdo pilata sun asiakaskontakteja laiskalla otteella. Nyt ei vaan ole ruista ranteessa tippaakaan. Kiitos tästä tilaisuudesta…

Sain kauniin ja kannustavan viestin takaisin.

En tuntenut itseäni roistoksi. Oli vapauttavaa myöntää olevansa naatti, joka ei jaksa sulloa itseään Batmanin pukuun. Työelämä janoaa vain sankarihahmoja, ei ihmisiä.

Onnekkaita ovat he, jotka saavat rahaa työstä jota rakastavat.

Jos 60% päivästään tekee asioita, joita ei halua, siitä seuraa se, että hyvät vibat pysyvät loitolla.

Jos myy sieluaan yli puolet päivästään epämieluisille asioille, virittyy negatiivisille kentille.

On todella hienoa luoda uusi tulevaisuus, mutta ensin täytyy sähköjänis pysäyttää, ottaa se syliin ja katsoa sitä silmiin…

Ihanaa vuoden pimeintä aikaa, jos sitä ihanaksi voi kutsua.

Itse olen kuin karhu tähän aikaan vuodesta. Juuri mikään ei huvita. Pitäisi olla talviunilla. Mites sinulla?

bythe<3

iirispiiris

2 vastausta artikkeliin “Onko kuolema uusi elämä?

  1. Mä tunnustan,että nautin eläkkeelläolon vapaudesta-teen mitä haluan :ystävien tapaamista kun siltä tuntuu,elokuvia ja teatteria silloin tällöin,lukeminen on ihanaa ja matkustelu ilman suorituspaineita:katukahvilassa voi mennä puoli päivää mutta kun haluaa,voi keksiä esim bussimatkan johonkin..♡♡♡♡

    Tykkää

    1. Juuri näin Hemmu. Minäkin nautin, mutta samalla käyn prosessia. Se kestää aikansa, kuten kaikissa kriiseissäni, jolloin olen mennyt uutta kohti. Ihanalta näyttää sun Espanjan reissu! Pian pääsen siiville itsekin kahdeksi viikoksi🌞

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s