Mielen Lokerot 60+

Elämä palasina, No…mi…na…tion

Hei, jos pysähdyt juuri nyt lukemaan tätä, kaipaat ehkä rohkaisua.

Onko elämässä nappula, jota et uskalla siirtää? Asia, josta tahdot luopua? Asia, jonka tahdot luoda?

Niin tai näin. Blogissa symboloin tätä asiaa Nomination rannekeen kautta. Löysin sen vuosien päästä kaapista.

Nimittäin, jos rannekkeen luoja olisi jäänyt miettimään – Kannattaako tylsän näköiset teräspalat yhdistää? – ei Nominationia olisi syntynyt.

Älä siis jää enää miettimään, vaan anna palaa, mitä ikinä tahdotkaan tehdä! Sinulla on lupa!

Löysin Nomination tosiaan kaapin pohjalta minigrip pussista, laatikosta jossa oli kaikenlaista sälää.

Nomination on korun lisäksi, aivoihin vaikuttava motivaattori. Voit liittää siihen unelmiesi symbolin, olkoon se jokin voimalause, rakkaus tai raha.

Nomination oli aikoinaan aarteeni, se kulki ranteessa kaikkialle.

Levitin palat sängylle, ja tuijotin niitä kostein silmin. Nyt vasta ymmärsin koko korun idean.

Elämä palasina...No...mi...na...tion

Omat symbolit pätevät tänäkin päivänä… Yhtä symbolia ihmettelen, ja se on teräksen värinen sydän! Miksi en ostanut punaista tuolloin? Tiedän vastauksen… Liian kiltti sydän saa kokea liian paljon… Tarvitsin tuolloin teräksen värisen sydämen, enkä punaista pomppivaa.

  • Perhonen, sen halusin symboloivan uusia alkuja
  • Risti, se symboloi korkeampia voimia, rauhaa
  • Sydän, se symboloi rakkautta
  • Tähdenlento, se symboloi yllätyksiä, menestyksen hetkiä
  • Turkoosi, symboloi merta
  • Koira, se symboloi iloa
  • Onnenapila, se symboloi ”nurkan takana väijyvää onnea”
  • S – kirjain symboloi upeaa tytärtäni
  • Sudenkorento, symboloi yhteyttä luontoon
  • Roosa, symboloi terveyttä
  • Tyhjä ruutu, symboloi luovuutta
  • Aurinko, symboloi sitä, että kaikki järjestyy

Pyöritin paloja sormissani ja yritin muistella miten koru oli hajonnut. Mikä tilanne sai minut ottamaan sen pois kädestä? En muista mitään syytä siihen.

Korut piiloutuvat ihmiseltä, jos niissä olevat kivet ovat liiaksi vaikuttaneet kantajaansa

Päätin korjata korun, ja se olikin urakka. Sormenpäät siinä kipeytyivät.

Youtubesta sain vinkkejä siihen miten yhdistää kiukkuinen nomination takaisin minttiin. Yhdistäminen vei aikaa.

Ohuen virkkuukoukun avulla sain sitte hommat haltuun. Palat ovat todella tiukkoja!

Nomination on likaantunut vuosien varrella, ja se pestään siten, että venytetään välit ja huuhdellaan sitte väli kerrallaan. Toki hommaa voi auttaa myös topsyilla.

Ärsyttävää, että lika löytää kaikkialle, jopa tiiviiden palojen sisälle. Lika löytää myös ihmisen sisälle, ajatuksiin.

Korut ovat energiaa ja ne tulisi puhdistaa aika ajoin, kuten oma energia.

Nomination symboloi elämää

Nomination symboloi monta asiaa.

Jos oikein asiaa miettii niin kukapa uskoisi tylsien teräs laattojen, joita tyhjinä ihmisille myydään, nousevan menestystarinaksi? Ei ne oikein näytä yksinään miltään.

Kuinka monta hyvää visioita jää ihmisten aivonystyrälle lepäilemään, koska esittelemme ideamme väärille ihmisille. Ihmisille, jotka eivät näe samaa potentiaalia kuin itse. Usko asiaan pitää olla itsellä, ja ympärille pitää etsiä tahoja, jotka näkevät asiat samankaltaisesti.

Luovuttaa ei saa! Se on ainut virhe!

Italialainen Paolo Gensini toteutti oman visionsa, yhdisti tylsät teräspalat, myi ne logolla ihmisille ja siitä tuli menestys kaikkialla maailmassa. Idea on yksinkertainen, ihminen saa toimia designerina itse.

Nomination syntyi 1987, ja sen suosio roihahti liekkeihin etenkin Usassa.

Koru tuo ihmisille iloa.

Kaikki iloa tuottavat visiot menestyvät. Niillä on paikkansa!

Korussa oleva risti yhdisti minut kerran toiseen ihmiseen. Se toimi keskustelun avaajana. Olin laivamatkalla pari vuotta eroni jälkeen ja katselin bändiä muiden joukossa. Kivan näköinen mies nosti skumppalasia ja nyökkäsi minulle hymyillen.

Hän tuli juttelemaan, ja huomasi ristin ranteessani. Hänellä oli sama symboli omassa Nominationissa. Mies oli menettänyt vaimonsa pari vuotta aiemmin aivoverenvuotoon. Se oli tapahtunut jouluaattona. Mies vältteli siksi joulua, vaikka hänellä oli kasvatettavaan pieni tytär. Hän ihmetteli miten nopeasti elämä muuttuu. Kävin läpi omaa surua. Kummipoikani kuolemaa. Annoimme toisillemme vertaistukea. Kiitos Nominationin, pääsimme nopeasti tuskaisen aiheen pariin.

Sinä pystyt myös!

Mietin sitä, että mikä meitä ihmisiä pienentää? Miksi meissä kytevät ideat jäävät lepäämään laakereille, eivätkä synny eläviksi? Mietin Kirsti Paakkasta, eikö hän ostanut MariMekon 62 vuotiaana?

Miten hän uskalsi?

Sisäinen ääneni käskee minua laskemaan siipeni.

Matkustin Tampereelle tekemään blogi diiliä, erään itseäni kiinnostavan yrityksen kanssa, ja junassa ”sisäinen tappaja” ryhtyi liiskaamaan minua.

Onneksi tunnistan ”tappajan touhut”, jos tottelisin sitä en jaksaisi aamuisin nousta. Saan taistella sisäistä lannistajaani vastaan, mutta tiedostaen. Se ei pääse estämään minua.

Näytän sille koko ajan keskisormea!

Ihminen on pala kokonaisuudessa. Toisille olemme liian pieniä? Toisille liian suuria! Jotkut kokevat, että meitä pitää koko ajan hioa…

Entä jos elämä valuu ohi, paloja hioessa, ja särmiä oikoessa? Itse pitää oman itsensä riittävyyteen uskoa, muille se ei ole tärkeää, koska he painivat oman riittämättömyytensä kanssa.

So, go girl Go!

Tee se mitä emmit. Tee se tänään.

Yksi askel, johtaa toiseen. Maailma on yllätyksiä täysi, olit minkä ikäinen tahansa.

Bythe<3

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s