Ei se kannata!

Ei kannata ostaa mitään, kun ei tiedä miten sähkö nousee!

Eikä tässä iässä kannata enää meikata.

Jos ei ole kunnon lenkkareita, ei kannata juosta.

Jos ei ole järkkärikameraa, ei kannata blogata.

Ei se kannata!

Ei kannata kurkottaa kuuhun, koska voi katajaan kapsahtaa.

Ei ryppyvoiteita kannata käyttää, ei ne siloita.

Ei kannata matkustaa, kun on Koronaa.

Ei kannata opiskella enää.

Ei kannata katsoa, sillä sitä saattaa katua.

Ei kannata lähteä, on parempi jäädä.

Ei kannata riskeerata turvallista.

Ei sinun iässäsi enää kannata.

Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.

Ei kannata ostaa sikaa säkissä.

Alitajunnan armoilla…

Näen alitajunnan varastona, jossa on biisejä. Olen siis vain jukebox. Joku painaa nappulasta ja biisi lähtee sisälläni soimaan. Siellä on biisiä biisin perään ja moni niistä alkaa sanalla –Ei se kannata!

Äiti ja isä äänittivät alitajuntaan biisejä, joiden piti pitää minut turvassa, siksi he toistivat … Ei kannata, ei kannata, ei se kannata. Jos lapsi ei uskalla, ei tule vahinkoja…

Se oli heidän rakkauttaan.

Sitä kutsutaan kasvatukseksi.

Tietoinen mieli saattaa olla positiivinen, mutta alitajunnassa on negatiivinen kaava.

Alitajunta saa sabotoida, koska sillä on hyvä tarkoitus – Se pyrkii pitämään sinut poissa pettymyksistä ja poissa vaaroista.

Ongelma on siinä, ettei alitajunta tunne mitään. Alitajunta ei edes tiedä, oletko hyvä vai huono ihminen. Se vain toistaa sen mitä sinne totena syötetään. Se on autopilotti.

Se ei tiedä mikä on sinun elämäsi tarkoitus, tai mikä lahja sinussa odottaa puhkeamista. Vain sinun sielusi tietää sen.

Autopilotti suojelee vanhaa kaavaa, aina kun yrität jotain uutta…

Uusi tapa tai ajatus pitää istuttaa alitajuntaan toistojen kautta. Hauis ei kasva parilla toistolla, alitajunta ei muutu parista käskystä.

Alitajuntaan pitää viedä uusi sanoitus. Ei kannata biisi, pitää korvat, Kannattaa biisillä.

Alitajunnan muutos vei uuteen elämään

Tajusin alitajunnan voiman myöhään. Vasta pari vuotta sitten. Wau… Oman alitajunnan edessä on ihminen usein voimaton.

Manipuloin vahingossa alitajuntaani meditaation (Silva) kautta. Tein lyhyen äänite meditaation 2 x päivässä, jaksaakseni arjen.

Silvan avulla aloin uskoa, että saan olla oman elämäni designer.

Muutos heitti minut maapallon toiselle puolelle kirjaimellisesti. En kuitenkaan silloin vielä tajunnut mistä oli kyse. Olin lukenut lukemattomia kirjoja aiheesta, tutkinut universumin saloja, mutta en tajunnut mistä kaikki oli kiinni. Ihmettelin vain mitä hittoa oikein tapahtui ja miksi.

Jos ihminen törmää jatkuvasti samaan ongelmaan, eri muodossa, alitajunnassa on haitallinen kaava.

Samanlainen toiminta, ei tuo uutta tulosta.

Moni este on alitajunnan kaavassa, eikä muussa.

Ihminen vapautuu syyllisten etsimisestä.

Saattaa toki olla, että olemme valinneet seuraksi ihmisiä, jotka toistavat tuota samaa – Ei kannata fraasia…

Kaava vetää puoleensa samankaltaista.

Etenkin esteet rikastua, rakastua, ylittää rajoja ja menestyä, sijaitsevat alitajunnan biiseissä.

Alitajunta pitää ihmistä myös kiinni riippuvuuksissa. Se muistuttaa tupakoijaa kaupan kassalla askin ostamisesta… Vaikka ihminen päätti lopettaa tupakoinnin, jostain syystä hän ostaa varmuuden vuoksi vielä yhden askin… Autopilotti tekee tuon ostoksen, eikä tietoinen mieli.

Alitajunta on vanha jäärä, ja pitää kiinni totutuista tavoista, kunnes kumoat tietoisella päätöksellä vanhan tavan toimia ja teet toisin.

Ihminen ei voi purkaa negatiivista kaavaa, ellei tiedosta sitä ensin.

Tiedostaminen on kivulias prosessi, mutta tarpeellinen. Se on pohja, josta ponnistaa, jos muutosta kaipaa… Omaan likakaivoon on kamala katsoa. Likakaivo saattaa olla täynnä potaskaa, joka ohjaa epäonneen. Pysymään heikkona ja kakkosena.

Monet meistä ei uskalla koskaan loistaa.

Ei tarvitse olla ykkönen tai vahva, en sitä tarkoita.

Ihminen saa olla mitä vain. Jos ihminen on onnellinen, kaikki on hyvin. Silloin ei muutoksia tarvita.

Itse olin tarpeeksi onneton, etsiäkseni vastauksia.

Oivallus alitajunnan voimasta on ollut minulle ”tajunnan räjäyttävä” kokemus.

Olen herkillä siinä miten alitajunta suhtautuu eläkeläisen rooliin… Herkillä siitä siksi, että viimeiset vuodet työssäni olen kuullut valitusta eläkeläisten suusta…

Varmasti noin 100 kertaa päivässä olen kuullut fraasin – En pieni eläkeläinen voi… rahani menevät apteekkiin… Jos asian kuulee 100 x pv, niin vuodessa sen kuulee 26000 kertaa, ja on suuri vaara, että siitä tulee alitajuntaan uskomus, joka toteuttaa itsensä.

Tuo ankea mantra on tullut luureista suoraan korvaani.

Uskon, että on vallassani tehdä itselleni hyvä elämä, niin kauan kuin terveyttä riittää.

Eläkeläisyys on mahdollisuus, kuten kaikki uusi on, mutta onko autopilotti minussa samaa mieltä?

Autopilotti toteuttaa aina itsensä, eikä tämä tietoinen positiivinen höpinä.

Olen hitsin innoissani ja samalla hitsin kauhuissani. Molemmat tunteet ovat tervetulleet. Niiden avulla, voin määritellä itseni uudelleen.

Eläkeläisenä aion ainakin alkuun

Aistia syksyn tuoksun.

Kuulla sen rapinan, kun lehdet kahisevat kengän alla.

Marraskuun lopulla lähden Espanjaan miesystäväni kanssa pariksi viikoksi.

Aion vilautella eläkekorttia. Kuumottaa jo päästä junassa halvemmalla…

Kirjoitan kirjan loppuun ja maalaan ison taulun. Aion korjata rikkonaiset taskut ja aion saunoa keskellä päivää.

Eka viikko eläkeläisenä on aika absurdi käsite. Sen fiiliksiä on vaikea määritellä. Ne menee ylös ja alas.

Sen verran osaan kertoa, että on hurjan hienoa mennä kävelylle, ilman kiirettä. Virittää (keho) instrumentti omaan käyttöön, ilman muiden asettamaa aikataulua.

Tärkeintä on kysyä nyt itseltään kuka ”helvetti” sitä oikein on?

Ennen kaikkea aion kysyä itseltäni, kuka ”helvetti” tahdon tästedes olla?

Jos en pysähdy miettimään, en voi kasvaa uuteen rooliin.

Aion tuntea muutoksen sisimmässä. Kypsyä vähän.

Aion ”vähän” itkeä mennyttä aikaa! Olisi se outoa, jos ei tulisi kaihon tunnetta.

Mitä nyt saa?

Saa istua niin pitkään aamukahvilla, että alkaa taas väsyttää. Ja mikä parasta, saa kömpiä peiton alle, ja katsoa miten sadepisarat kimaltavat ikkunaruudussa.

Saa ihailla arjen taidetta!

Saan valvoa – Vaikka aamuun asti!

Nyt on aika hidastaa elämää. Enää ei tarvitse vauhtia kiihdyttää, eikä ketään muuta kuin itseä viihdyttää!

Jo ajatuksena tuo hidastaminen, se on niiiiiiiiiiiiiiin suloinen!

Bythe<3

Iirispiiris