Auts, minäkö eläkeläinen?

Henki salpautuu. Jännittää. Sormet on jo näppäimillä, HAE ELÄKETTÄ painike vilkkuu edessä. Mitä ihmettä, voiko sitä noin vain hakea? Uskallanko?

Pelottaa, koska minun pitää tunnustaa itselleni jotain.

Tunnustaa…

Hymy pyrkii kasvoille, mutta sitä seuraa pelokas vilkuilu sivulle. Mitä sanon, jos joku kysyy mitä teen? Jos joku kysyy, en kehtaa millään sanoa, että olen vanhuuseläkkeellä!

Kuka noita sanoja oikein keksii?

Olen… (pitkällä) lomalla, se kuulostaa paremmalta.

Jippijaijei! Olen vanhus, se pitää tunnustaa itselle, eihän sitä muuten voi ottaa vastaan vanhuuseläkettä!… Voihan prkl, onko minua huijattu? Tässäkö tämä oli?

Minäkö muka eläkeläinen?

Eläke on sama kuin vapaus!

Aika lipsahti ohi. Oma vanhuus rysähti eteen. Olin niin oravanpyörässä, etten ehtinyt vilkaista sivulle.

Menin uuteen työpaikkaan heinäkuussa, vaikka olisin päässyt vanhuuseläkkeelle 1.7!

En tajunnut sitä! Olen älyttömän väsynyt työelämään, enkä tajunnut, että se on jo loppu, jos tahdon niin.

Onneksi eräs ystäväni soitti (kiitos Marja S), Marja on syntynyt samana vuonna kuin minä, ja kyseli olenko jo jäänyt eläkkeelle… Ehei, ensi vuonna sitten sanoin, ja tunsin surua sisimmässäni.

Vääntelehdin aamuisin tuskassa kun mietin, että miten kestäisin seuraavan vuoden työssä, jossa ei ole sielua.

Käyn työssä selvitäkseni laskuista. Välttääkseni työttömyyden. Käyn työssä saadakseni työkaverit, mutta he eivät pysy kuin viikon tai pari.

Marjan kysymys jäi kaihertamaan. Jos hän on, miksen minä?

Eräänä ”tuskaisen levottomana” iltana painoin näppäintä HAE ELÄKETTÄ. Saisin eläkettä rapiat 800 e/kk, jos jatkaisin työntekoa, saisin 58 e/kk enemmän ensi vuonna…

Tiedän, että 58 eurolla ostaa ainakin kahden viikon ruuat, mutta se ei paina nyt vaakakupissa, koska tahdon elää! Tahdon hetken olla vapaa, ennen kuin kuolen. Olen alkanut pelätä kuolemaa, kaiken loppua. Jos ympärillä kuolee paljon ihmisiä, omakin vuoro on takuulla edessä.

Tahdon vapauden. Edes hetkellisen.Maksoi mitä maksoi! Jos jään vuodeksi ”soittohommiin” voi olla, että uuvun, eikä minusta ole enää mihinkään, ei edes eläkkeelle.

Pusero rakkaan ystävän lahja.

Eläkkeen pienuus on arka asia!

Se on arka asia! Raha ylipäätään on arka asia.

Oikeastaan olen vihainen itselleni, että arastelen jopa eläke sanaa. Pitääkö minun tuntea huonommuutta senkin takia?

Enkö vieläkään ole oppinut olemaan? Enkö vieläkään ole oppinut, että asioita voi katsoa kahdesta kulmasta? Enkö vieläkään ole oppinut, että häpeä on turha tunne?

Ei ole mitään syytä olla häpeissään pienestä eläkkeestä!

Se ei tee minusta lainkaan huonompaa kuin siitä, joka saa enemmän! Olen aina ollut ahkera ja tehnyt työtä.

Tein vääriä valintoja eläkettä silmällä pitäen. Valitsin pienipalkkaisia tehtäviä, pienissä yrityksissä.

Eläkeikä oli niin kaukana, ettei terve nuori mieti tuollaisia. Olen silti ollut työssä 15 vuotiaasta asti.

  • Tein usein alipalkattua työtä, jossa oli ylimitoitetut vaatimukset.
  • Olin 6 vuotta kotiäiti ilman tuloja.
  • Olin vuosia yrittäjä jonka piti selvitä niin monista pakollisista kuluista, etten hennonut maksaa kalleinta eläkettä itselleni.
  • Muistan millainen shokki se oli, että ennen kuin edes oli yhtäkään asiakasta (eli tuloa), piti maksaa tuhansia markkoja vakuutuksesta, josta hyötyisi eläkkeen muodossa vasta vuosikymmenien päästä…

Se ei mahtunut silloin päähäni, eikä mahdu vieläkään.

  • Kiltteys on pahin este menestymiseen. Oli tyhmää, etten nostanut kannetta sitä yritystä kohtaan, joka jätti eläkemaksut minusta maksamatta.

Olin jo nuorena sitä ihmistyyppiä, joka säälii enemmän työnantajan kukkaroa kuin omaansa.

Olen kiertänyt kaikki työelämän kuralammikot, ja kokenut yhtä sun toista.

Olen seikkaillut työmaailmassa viimeiset neljä vuotta niin äärirajoilla!

Oli vaikea työllistyä 60 +:na. Piti riisua identiteetti ja unohtaa kuka on!

Monta kertaa havahduin miettimään, että kohta en jaksa.

Suurin ja kivuliain työelämän luopuminen oli oman yrityksen jättäminen avioeron jälkeen. Yrittäjyys on ollut työelämäni paras aika, ja jouduin luopumaan siitä jo kauan sitten. Nykyisestä työstä luopuminen ei siis tunnu missään.

Ystävän puhelun kautta tajusin, että saan nostaa vanhuuseläkettä hamaan hautaan. Minulle maksetaan jotain siitä, että olen yhä elossa.

Se on hieno asia! Skool sille!

Tämän tädin takki on välillä ihan tyhjä! Se on vanhuutta, hitto soikoon! Pusero Saint Tropez, merkkiä myy ainakin Ellos.

Väliaikainen eläkepäätös

Olen saanut väliaikaisen eläkepäätöksen (832 e), ja lopullinen summa selviää marraskuussa. Kela maksaa jotain eläkettä myös, sen summaa en vielä tiedä. Aion olla joka päivä eläkkeestä kiitollinen. Tonnin eläke tuntuisi lahjalta.

Otan toki lisätyön eläkkeen rinnalle, mutta se on ihan kiva ajatus. Opiskelen sijoittamista ja raha-asioita siinä ohessa. Olen luvannut olla itseni paras suojelija, ja ohjata elämäni kohti parempaa joka hetki.

Sen voin luvata, että 7 euron tuntipalkalla, en lähde takapuolta tappamaan yhteenkään yritykseen. Nimittäin sellainen palkka olisi taas tarjolla. Istun mieluummin kuumalla hellalla. Tulen pelkästä ajatuksesta niin vihaiseksi, että siitä on oksat pois.

Valkoinen orjakauppa kukoistaa yhä, ja sen olen päässyt näkemään!

Olen terve, ja eläkkeellä saa tehdä työtä mielin määrin. 69 vuotiaana pitää hakea eläkkeelleen korotus, sillä tehdyt työt eläkkeen rinnalla kartuttavat eläkekertymää 69 vuotiaaksi.

Työelämä on aikamoinen oppikoulu, ja minä olen kohta valmis!

Eläkkeelle jääminen on pelottava kokemus, en sitä kiellä. Se on henkinen kokemus. Kokemusta on kuitenkin hyvä tarkastella vain mahdollisuuksien vinkkelistä, eikä apatisoitua vanhuuden ansaan.

Aah… Vapaus on lähellä, niin lähellä… Osaanko käyttää vapauteni oikein?

PS. Pidin blogilomaa kuukauden verran. Se teki hyvää. Sain ajatella. Kerkesin muuttaa elämäni kurssia, eli tipahdin eläkeläiseksi. Rajut käänteet vievät minua muutoksesta toiseen. Tunnen silti suurta kiitollisuutta siitä, että kaikessa tuntuu olevan tarkoitus mukana, myös ystäväni soitossa.

Jos haluat käydä arvioimassa eläkkeesi suuruuden, se on helppoa Elon sivuilla.

https://www.elo.fi/

Bythe<3

iirispiiris

2 kommenttia artikkeliin ”Auts, minäkö eläkeläinen?

  1. Moi Iiris, samat on taas fiilikset. Jäin 1.7 eläkkeelle. Ja totta tosiaan, tuli vapauden tunne. Ei tarvitse selitellä tekemisiään enää TE toimistolle! Haluan kyllä tehdä myös eläkkeen rinnalla työtä, kunhan sopivaa löytyy. Sellaista mukavaa työtä.
    Ai että, ollaan eläkeläisiä, mutta nuoria vielä. Samaistuin myös tuhon kuolema pelkoon. Kun olet elänyt 60v. eikä kuolema ole juurikaan koskettanut. Sitten alkaa mennä rytinällä ympäriltä ihmisiä. Sulattelemista on liikaa.
    Kaipaan kepeyttä elämään. Sellaista kuin nuorempana. Kun naurettiin ja humputeltiin vailla huolta huomisesta. No, ehkä sitä vielä tulee. Itsestään se on myös kiinni.
    Mitä parhaimpia eläkepäiviä sulle Iiris. Muista hyödyntää myös eläkealennukset, sillä kortilla. Mulle ainakin tuli sellainen postissa. :))

    Pirjo

    Tykkää

    1. Yes, Pirjo ehdottomasti hyödynnän alet. On jotenkin hieno olo, sellainen rauhallinen. Vielä muutama viikko töitä, enkä yhtenäkään aamuna enää jaksaisi, mutta eläke alkaa vasta 1.10. Meidän eläkeläisten tulee tavata taas joskus… Kehitellään jotain! Tää, kuten kaikki uudet alut, ovat muutos joka on aina mahdollisuus. Mukavaa syksyä

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s