Teho täysille! ADT!

Laita sinäkin kymppi silmukkaan ja ota kaikki teho irti. Paina, paina…Jaksa, jaksa!

Jos syntyisin uudelleen haluaisin syntyä taas naiseksi, sillä miesten elämässä en näe mitään kiinnostavaa.

Heillä on putkimaiset aivot ja he ovat Marsista.

Me naiset olemme Venuksesta ja olemme ihan hiton taitavia multitaskaajia, läpi koko elämän.

Me ollaan lahjakkaita tekemään neljää asiaa samaan aikaan.

Meiltä sujuu puuron keitto, kynsien lakkaus, kyykky, puhelimeen puhuminen ja kaikki nuo tismalleen samaan aikaan.

Avalon Beach ja grannynanny

Aivot, ”raukat” revitään eri suuntiin, jotta sekopäinen arki saadaan hoidettua aikataulussa.

Aikataulut ovat hanurista! Niistä on vain riesaa.

Luin hiljattain, että on olemassa sellainen kuin ”itseaiheutettu ADT” !

Itse aiheutettu keskittymishäiriö eli ADT syntyy siitä, että yrittää tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja joutuu keskeyttämään tekemisensä koko ajan.

Apua! Tuo tuntuu tutulta!

Koko ajan joutuu jättämään asioita kesken ja keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa ja se tekee hulluksi ennen pitkää.

Tuntuu välillä, että pää sekoaa.

ADT ei ole synnynnäinen ongelma kuten ADHD on.

En ole asian tuntija ADT: lle, mutta tunnistan oman keskittymiskyvyn vajeen. Ennen luin kokonaisia kirjoja ja nyt vain muutaman alkusivun.

Ennen katsoin leffaa kyynel silmänurkassa ja nyt katson hetken ja kohta jo selaan uutta ja parempaa…

Oikeastaan elän koko ajan pelossa, että joku keskeyttää minut. Tuntuu kuin olisin takaa-ajettu

Kirjoittaessa tätä blogia, olen koko ajan paineessa siitä, että joudun keskeyttämään kohta.

Olen aika varma, että minulle on kehittymässä kyseinen häiriö, tai se on jo kehittynyt. Se johtuu siitä, että olen tottunut tekemään liian paljon ja liian monia asioita kerrallaan.

Aivoissa on päällä koko ajan hälytystila. Tunnistan tuon hälytystilan… Ihan kuin sireenit soisi.

ADT ihminen on kuormittunut ja stressaantunut, eikä edes tiedosta sitä. Tuntuu vain siltä, ettei ehdi mitään kunnolla.

Nukun lyhyitä yöunia. Herään aamulla 5-6 välissä kirjoittamaan, sillä muuten minulla ei ole aikaa, eikä etenkään rauhaa kirjoittaa. Samaan aikaan kurkkaan jumppavideota, johon haluaisin keskittyä, mutta en voi.

Aamusta keskityn ja kukaan ei keskeytä!

Joka ainut aamu melkein itken kun joudun lopettamaan kirjoittamisen ja jättämään sen kesken mehukkaaseen kohtaan.

Töistä menen äidin luo ja hoidan hänen asiansa. Takki on illasta niin tyhjä, etten jaksa muuta kuin odotella nukkumaan menoa.

Elän edelleen ruuhkavuosia ja olen siitä koko ajan hämilläni.

Missä on minun aika? Koska saan olla minä? Koska saan maata laput silmillä koko päivän? Koska saan tepastella aamutakissa ja juoda hitaasti kahvia? Koska saan lähteä lenkille just silloin kun siltä tuntuu?

Koska saan ottaa päiväunet, kun väsyttää? Koska saan matkustaa?

Kaikki nämä ”v…n” 63 vuotta on tullut riehuttua muiden tahtiin!

Kuvat ovat puolen vuoden keikalta Australiaan, jossa sain vihdoin ajatella rauhassa.

Hoen itselleni koko ajan, etten ehdi tehdä kaikkea mitä tahdon ja tuo hokeminen on yksi syy kiireen tuntuun.

Kiireen tunne on yksi oire ADT ihmisen elämässä. Aivot käy koko ajan.

ADT (attention deficit trait) ilmenee ihmisillä siten, että he pystyvät keskittymään vain lyhyen aikaa rauhallisiin hetkiin.

Kaivetaan kännykkä esiin ja ryhdytään tutkimaan sähköposteja ja muita sosiaalisen median kanavia jo pienen rauhallisen hetken jälkeen.

Saatan katsoa Netflixiä ja samalla selata kännykkää.

En juuri jaksa lukea mitään Facebookissa ja instaan olen laittanut 15 minuutin päivittäisen rajan.

Piipahdan instassa päivittäin, mutta facebookissa vain viikoittain.

Instassa katselen muutaman stoorin ja siinä se.

Ihmettelen aina miten jotkut somettajat jaksavat olla esillä koko ajan?

Hajoaisin ja katoaisin itseltäni jos ryhtyisin esittelemään aamupalojani ja asujani.

Instan stooreissa aamusta alkaen keikkuminen on kovaa työtä. Arvostan niitä jotka jaksavat niin tehdä, mutta en pätkääkään kadehdi heitä.

Uupuisin.

Onneksi löysin tietoa ADT;sta ja en yhtään ihmettele, etteikö tämä aika, tuota uusia ongelmia ihmisille. Meitä vaanii koko ajan niin moni taho ja systeemi.

Sähköpostin lukeminen jo on viidakko! Jos innostuu jostain aiheesta , alkaa sieltä pommitus… Joskus ei ole aikaa poistaa kaikkia posteja!

Ihmisen ei tarvitse muuta kuin käydä kaupassa ja heti klingahtaa perään kysely… Arvioi tämä kauppa. Voi prkl… Antakaa meidän mennä ensin edes kotiin asti! Vai pitääkö kauppa arvioida jo liikennevaloissa ja jäädä rekan alle?

Miten kukaan jaksaa näitä kaikkia täydellä teholla?

Ennen vanhaan palveluita ei tarvinnut arvostella ja ne pelasi todella hyvin. Miten ihmiset osasivat edes olla ennen?

Mihin tämä multitaskaava maailma on oikein matkalla? Mennään taas viikonloppu täydellä teholla, eikö vain?

XOXO

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s