Voi mikä ero!

Harvinainen viikko takana, ero tavalliseen viikkoon on suuri.

Tiistaina tepastelin kuoppaan ja nyrjäytin nilkkani.

Nilkka kipeytyi ja kipeytyi. Työpäivän jälkeen lähdin näyttämään sitä päivystykseen. Nilkkaan oli ilmestynyt kananmunan kokoinen kohouma. Ero toiseen jalkaan oli ilmeinen.

Päivystys jo sanana kauhistuttaa. Lähdin sinne vastenhankaisesti, sillä historiassa on karmeita päivystys muistoja.

Kerran istuin rajuissa vatsakrampeissa päivystyksessä 6 tuntia ja ihmislaumat ympärilläni eivät vähentyneet lainkaan.

Kaksi lääkäriä otti asiakkaita verkkaisesti vastaan. Toinen kuiski nimet niin hiljaa oveltaan, että niitä tuskin kuuli.

Lapset ja aikuiset itkivät tuskissaan ja harmittelivat sunnuntai-illan hupenemista. Vatsani oli niin kipeä, että kiemurtelin ahtaassa tuolissa kuin käärme.

Välillä juoksin vessaan oksentamaan ja horkka jyskytti hampaissa asti.

6 tunnin jälkeen kävin kysymässä, meneekö aamuun asti, sillä kello oli 23!?

Myrkyn nielaissut sisar valkohentoinen paiskasi vihaiset silmät minuun ja ärtyneenä tokaisi, että aamuun menee.

Jätin paikkani ja menin kotiin. – En voinut jäädä!

Tiesin, että toivun nopeammin kotona peittojen alla lämpimässä ja jos kuolisin, kuolisin mieluummin lämpimässä kuin kylmässä aulassa.

Hoitohenkilöt tekevät hienoa työtä, mutta kyllä huonoakin palvelua saa ja mm. tuo kerta jäi mieleeni.

Olen kolme kertaa käynyt päivystyksessä, kaksi kertaa Peijaksessa, toinen päätyi ambulanssilla sairaalaan ja toinen aulaan istumaan. Kerran kävin Hyvinkäällä joten olen aika onnekas, vähän on kertoja päivystyksessä kertynyt vaikka ikää on yli kuuskyt.

Kerran jouduin todistamaan huonoa palvelua, ystäväni puolesta.

Vein ystävääni verikokeisiin. Hän oli vanhus, mutta aivan täysissä järjissä. Ystävälleni huudettiin ja venytettiin sanat oudosti vaikka ei oltu edes tiedusteltu onko hänellä kuulossa vikaa.

Ystäväni yritti sanoa, että kuule kyllä hyvin, mutta se kaikui kuuroille korville.

Joskus hoitajat lässyttävät vanhukselle kuten lapselle ja toisinaan karjuvat kuin idiooteille.

Molemmat on kaameaa kuultavaa sivulliselle.

Photo by Karolina Grabowska on Pexels.com

Nyt tulee se ero!

Seinäjoella kaikki toimi. Pääsin eteenpäin 20 minuutissa. Sain luukulta hienoa palvelua. Minua pelottaa mennä luukulle, entä jos olenkin tullut turhaan ja entä jos saan luukulta tuon Peijaksessa kerran yöllä kokemani huonon palvelun.

Luukussa istuva kaveri oli asiallinen, hän sanoi vain pari lausetta, kuten…

  • hyvä kun tulit, pitäähän tuo tarkistaa…

Silloin kun ihmisellä on kipuja hyväksi palveluksi määrittyy – asiallinen ote. En toivo silloinkaan mitään ylimääräistä hurlumia, en liikaa myötätuntoa, mutta asiallista suhtautumista.

Siitä tulee hyvä fiilis. Siellä päivystyksen luukulla huojentuu kun tajuaa, ettei ole tullut turhaa.

Usein sitä pelkää tulleensa turhaa viemään toisten aikaa.

Hyvinkään päivystyksestä on jäänyt neutraali muisto.

Hyvinkäällä olimme ilmaa tyttäreni kanssa, hänellä oli polvi auki ja se olisi pitänyt ehkä tikata, mutta 6 tuntia odoteltiin vastausta, ettei enää voi! Siitä ei jäänyt pahaa mieltä, ainoastaan tuntuma, että kylläpä kestää.

Noista hetkistä jää JOKA KERTA ihmiselle muistoja.

Uskon, että moni muukin meistä epäilee kannattaako päivystykseen ylipäätään lähteä ja jo sen kynnyksen ylittäminen on iso asia joillekin. Esim. minulle.

Itselleni tuli aiemmista kokemuksista sellainen mieli, että ehdottomasti kuolen mieluummin kuin lähden päivystykseen.

Nyt sain korjattua päivystys traumani ja se on iso asia!

Photo by Karolina Grabowska on Pexels.com

Sitten iski oksennustauti

Toi päivystyskeikka tapahtui tiistaina ja torstaina töiden jälkeen vietin aikaa pää ämpärissä ja toinen pää pöntössä. Suihkusin molemmista päistä. Työpaikalla kaikilla oli ollut Noro. Noro on iskenyt aikuisiin täällä Seinäjoella.

Korona piti tietenkin tarkistaa ja se näytti negaatiota ja lääkärin luona piipahdin taas näytillä. Sain kodikasta ja hyvää palvelua! Tunsin olevani turvassa ja nähty.

Seinäjoki voittaa Helsingin ainakin terveyspalveluissa. Sorry, suorat puheet, mutta näin on nähty. Ero kohtelussa on huomattava. Jopa puhelimessa aikaa varatessa on ero.

Kipeänä kohtaa herkemmin

Kun ihmisellä on kipua hän kokee asiat herkemmin kuin normaalisti. Itse koen energiat voimakkaasti ja se on usein ongelma itselleni. Äkillisessä kivussa tuntuma ympärillä oleviin energioihin moninkertaistuu.

Kivun kokeminen on minulle harvinaista, mutta kyllä aina kivun kasvoja katsellessa muistuu mieleen, että on ihanaa olla terve!

Pysykää terveinä! Jäät sulaa kohta ja voi kävellä taas rennommin.

Talvi ei oo minun juttu, ainakaan jäätiköt teillä ei ole.

Bythe<3

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s