Kuuskyt uutta ongelmaa…

Elämä on joskus vaikeaa, siitä löytyy kuuskyt uutta ongelmaa…

Ainakin silloin kun pitäisi esittää jotain täydellistä ihmistä, jolla on enkelin hermot ja balettitanssijan joustavuus.

Todellisuudessa kuuskymppisellä on tasan yksi hermo jäljellä, muut on kulutettu puhki.

Joustavuutta löytyy vain kotihousujen vyötärönauhasta.

Kuuskymppisiä on kahta lajia. Toiset haluaa pitää tunteet eikä vaihtaa niitä lääkkeisiin!

Toiset taas tykkää dosetin kanssa pelata.

Kuuskymppinen erottaa jo jyvät akanoista ja pistää ulos ihmiset joista tihkuu myrkkyä.

Kuuskymppisyys on etsikkoaika. Ainakin silmälaseja hapuillaan niin otsalta, rinnalta kuin laukusta ja silti niitä ei löydy.

Kuuskymppisyys on luopumista ja uuden pelkäämistä. Kuuskymppisen googlehistoriasta löytyy monta sairausdiagnoosia.

Kuuskymppisyys on kadottamista ja löytämistä. Jopa vaatekaapissa on jotain mitä ei edes muistanut omistavansa.

Kuuskymppisyys on armottomuutta ja armahtamista.

Tässä sulle apulannan tulkinta 60 -:sta uudesta ongelmasta. Se ei liity kuuskymppisyyteen, eikä naiseen, mutta silti ymmärsin joka sanan. Rytmi tässä biisissä kuitenkin puri tänään… Se ravisteli tätä hyrrää.

Sanat ovat hulppeat. Tunnistan tuon angstin.

Ilmeeni on just samanlainen kuin apulannan jäbien. Tältä tuntuu kuuskymppisyys. Siinä on tulta. Kuuskymppisyys on keskisormi teennäisyydelle.

Piikkimaton paluu

Seinäjoella on muutama hyvä kirppis ja sieltä tarttui mukaan piikkimatto viidellä eurolla.

Jes… Piikkimatolla on hyvä kuuskymppisen, ihmisähkyisen, vaivaisella yhdellä hermolla varustetun makoilla.

Ihmisähky on mainio sana. Kuulin sen eräältä ihanalta kollegalta vuosia sitten (Jenni). Se kuvaa meitä palvelualan ammattilaisia. Mehän olemme nielleet kaikenlaista koko elämän ja hymyilleet päälle. Meille tulee jossain vaiheessa ihmisähky.

Kuuskymppinen ihmisähkyinen on aika kriittinen. Myrkkyihmisiä se ei huoli messiin, oli miten oli.

Piikkimatto makes ur feel good!

Toxid people. Myrkkyihmiset eivät nosta mielialaa, eivätkä anna mitään.

He kaatavat lastinsa päällesi ja vaativat ymmärrystä loputtomiin.

Kuuskymppisenä on just ja just alkanut ymmärtää itseään ja omia tarpeitaan.

Kuuskymppisenä on oppinut rakastamaan omaa rytmiä olla, tehdä, nukkua.

Kuuskymppinen tietää, että on vähemmän elämää edessä, kuin takana.

Kuuskyt uutta ongelmaa...
Tää on pistänyt silmään erään rakennustyömaan vieressä. Magee kuva. Tunnen olevani siinä, vaikka David Bowie on malli. Mutta mullakin oli Bowie tukka teininä.

Työpaikan raportti

Teimme perjantaina viikkoraportin työpaikalle. Raportti vapauttaa meidät viikonlopun viettoon jotta mieltä painavat asiat eivät lähde kotiin.

Piti mainita viikon 3 hyvää asiaa ja sai mainita saman verran huonoja.

Voitteko kuvitella, kaikki 3 hyvää asiaa liittyivät ihmisiin ja ilmapiiriin.

En muistanut mainita yhtä ISOA hyvää asiaa. Voitin toimistojen välisen myyntikisan ja sain kivan lahjakortin.

Kotona nolotti etten muistanut mainita voittoa, mutta sitten pohdin asiaa syvällisemmin.

Ymmärsin, että työpaikoilla minulle on tärkeintä

  1. ilmapiiri
  2. työkaverit
  3. pomo

Jos nämä asiat ovat balanssissa, olen hyvä siinä mitä teen ja teen parhaan mahdollisen tuloksen. Jos joku näistä asioista klikkaa, en pääse tuloksiin.

Olen niin onnellinen, että saan olla taas työporukassa mukana, eikä tarvitse tuhertaa yksin kotona.

Olen niin iloinen nuorista ihanista työkavereista, koska rakastan ihmisiä ja heidän tarinoitaan.

En tiiä, mutta Apulannan biiseissä on tänään minun tunne-elämä… Tässä toinen herättelijä. Olenko sittenkin vain kuuskymppinen tiivistynyt huokaus? Tiivistynyt huokaus on niin mielettömän hyvä ilmaus, että en voi olla ihailematta Apulannan lyriikkaa.

Konjakkia ja teetä

Juhlat senkus jatkuu…

Olipa hauskaa istua ystävän luona lauantai-iltaa ja katsella telkkaria. Siinä sivussa vedimme (pienen, heh) pullollisen konjakkia. Juttu luisti.

Siinä sohvaperunana, toinen silmä telkussa, toinen ystävässä, konjakkilasit kädessä maailma parani paljon.

Katsokaas, tarina menee näin…

40- vuotta sitten päätimme, että kuuskymppisenä otetaan konjakit. Nelkyt vuotta sitten olimme uusissa Seppälöissä ,Wall Streetillä syömässä ja teimme tuon lupauksen.

Ollaan molemmat aina oltu lupauksien pitäjiä, sanojemme mittaisia.

Kuuskyt uutta ongelmaa...
Artistic mind, never rest!

Täytyy nyt nauttia tästä kuuskymppisyydestä täysillä, sillä miten muutenkaan sen voisi tehdä? Meinaan, olisiko järkeä elää puolilla valoilla, jos voi täydet heittää päälle?

xoxoxo

Mukavaa syksyä sinne.

ByThe<3

iirispiiris

4 kommenttia artikkeliin ”Kuuskyt uutta ongelmaa…

  1. Olipas ihana postaus! Minäkin haluan kaataa 6-kymppisenä lasiin konjakkia – tai shampanjaa! ❤

    Ihana kuulla, että työpaikallasi on myös lähtenyt luistamaan. Itse arvotan työpaikalla aina top 3:een 1. työkaverit 2. työtehtävät 3. palkka 😀

    Tykkää

    1. Kiitti Sofia. Just olin menossa lukemaan sun uusinta postausta ja törmäsinkin sinuun täällä. Niille, joita kiinnostaa kyynelurien täyttö kannattaa piipahtaa elamantapasymmetria.fi sivuilla… Mukavaa viikonloppua

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s