Loma loppui – niin minäkin!

Tänä aamuna en pedannut petiä. Päätin levätä koko päivän.

Jos mieli on ylivirittynyt, eikä lepää, ihminen on jatkuvassa stressitilassa.

Stressitila syö aivoja. Eikä niissä ole yhtään liikalokeroa popsittavaksi.

Otin päikkärit. Päiväunet ovat kuin kaakao jossa lilluu raidallisia vaahtokarkkeja

Rakastan molempia- Vaahtokarkkeja ja kaakaota.

Polvet koukkuun ja varpaat yhteen ja nenä tyynyä päin.

Aih, niin… tärkein meinasi unohtua, puhelin äänettömälle. Vain Margaret Tacherilla on oikeus häiritä ja tiedän ettei se häiritse.

Herättyäni kävin muistojen pariin.

Selasin albumeita ja löysin vihkon, jonka olin kirjoittanut 39 – vuotiaana. Silloin kirjoitin lähinnä tajunnanvirrasta runoja.

Runoissa pohdin elämää ja ihmisyyttä. Tutkailin tekstejä hieman kaihoisasti. 39- vuotias oli vielä nuori, mutta ei tiennyt sitä.

39- vuotias ei ollut puhjennut kukkaan, vaikka luuli niin.

63- vuotiaana itsevarmuuteni on huipussaan.

Ei siksi, että olisin kauniimpi, viisaampi, rikkaampi tai onnistunut.

Se on huipussaan juuri siksi, etten ole mitään noista ja tiedän sen!

Ongelmani tai siunaukseni elämässä on se, etten ole koskaan suunnitellut elämää.

Olen mennyt sinne minne tuuli on puhaltanut.

Kaikki irtipäästämiset ovat vieneet parempaan.

Uskon, että elämällä on paljon annettavaa ja minua rakastetaan.

Ei sillä ole väliä jos ei rakasteta. Rakkautta ei voi pakottaa, se ansaitaan.

Moni kyselee itseltään, että tässäkö tämä oli? Onko kaikki jo nähty ja saavutettu? Ja milloin se tapahtui- Jäykistyminen tuttuun ja turvalliseen?

Satamia me rakennamme koko elämän. Ankkuroimme aluksemme ja niin on hyvä.

Elämä on ankkurin ylös nostamista ja uudelleen laskemista.

Yksi muutos johtaa toiseen.

Loma loppui- niin minäkin
Tämä haalari on kauhistus ylläni. Hedelmällistä on se, että näytän raskaana olevalta sivusta katsottuna. Siksi kuva etupuolelta.

Miten jaksaisin, jos en jaksa?

Elin loman täysillä. Rääkkäsin ihoani auringossa, piittamatta mistään. Vaeltelin luonnossa, valokuvaten sitä ja ihailin puita.

Kun loma loppui, luulin olevani ladattu.

Mutta ei. Tajusin pinnistelleeni kesälomaan asti, mutta akku oli yhä tyhjä loman jälkeen.

Aloitin työn olohuoneessani, katsellen ikkunasta ulos ja kyyneleet valuivat silmistä. Tuntui rangaistukselta tehdä töitä yksin kotona ja samalla tunsin itseni roistoksi kiittämättömyydestäni.

Soitin kaksi päivää vetistellen. Ei asiakkaat sitä huomanneet, sillä juuri kukaan ei vastannut.

Soitan kylmiä puheluita ja se on puhelinmyynnin rankin laji.

Eräs kollegani luonnehti sitä aikoinaan- Kuin upottavassa suossa hiihtäisi, monot märkinä, pääsemättä eteenpäin! Aika osuva kuvaus.

Olen runsaat kaksi vuotta hiihtänyt ja arvostanut sitäkin, että saan ja osasin hiihtää. Olisihan juttu voinut olla toisinkin.

Olen oppinut suossa paljon – etenkin itsestäni.

Loma loppui- niin minäkin
Miten vaikeaa on oppia tää ihan pikkuinen käsky ?

Otin tilanteen maagiseen, tarkasteluun

Otin esiin vihkon ja tein maagiset plus miinus laskelmat. Jaksoinko enää suohiihtoa?

Pelotti. Plussien ja miinusten kirjaaminen on paljastavaa, koska paperilla asiat eivät valehtele.

Periaatteni on, että jos miinuksia on enemmän, jotain pitää tehdä – Heti.

Halusin ihmisten ilmoille ja en nähnyt itseäni etätyössä tulevaa talvea. Siristelin silmiä ja yritin nähdä.- En nähnyt!

Tunsin olevani loukussa, mutta päätin vielä kerran pyristellä siitä irti.

Oli pakko.

Uusi työ olisi riski, 6 kuukauden koeaikoineen.

En ole katunut ottamiani riskejä, sillä ne ovat vieneet eteenpäin.

Paikalleen onnettomana jääminen on vakavampi riski.

Avasin Mollin sivut ja lennätin CV:itä eteenpäin. Se oli rankin projekti taas. Ihmiseltä jolla on 7 tuhannen kilometrin kokemus.

Hain vain niitä paikkoja joihin kelpaa kuka vain.

Tärppäsi. Menin haastatteluun ja kuuntelin ja kyselin. Lupasin funtsia mahdollisuutta.

Tiesin, että vaihtelu oli nyt tarpeen, menkööt syteen tai saveen. Laskelmat osoittivat enemmän plussia kuin miinuksia.

Soitin nykyiselle pomolle.

Sanoin itseni irti. Irtisanominen on aina jotenkin huumaavan ihana tilanne. Kuin yksi naru katkeaisi ja marionettinukke vapautuisi.

Pomo sanoi, ettei tarvitse olla huolissaan, jos uusi paikka ei tunnu kivalta, voin tulla takas.

Sain kiitokset erinoimaisesta työpanoksesta. Tunsin, että minua arvostettiin, mutta se ei riitä.

Ei kuuskytkomevuotiaalle riitä, että arvostus tulee ulkopuolelta. Pitää viihtyä omissa nahoissaan, eikä muiden sanomisilla ole väliä.

Hyvinvointini vaatii muutoksia.

Mitä saan enemmän?

Saan sen mikä puuttui nyt ja palkkakin nousee.

  • On ihanaa mennä ihmisten ilmoille
  • On ihanaa miettiä vaatteet seuraavaa päivää varten
  • On ihanaa laittaa amulla ripsiväri
  • On ihanaa avata ulko-ovi.
  • On ihanaa tehdä eväät
  • On ihanaa laittaa reppu selkään
  • On ihanaa kävellä kilsa töihin.
  • On ihanaa nauttia arjen pienistä asioista
  • On ihanaa jakaa vaikka –huono sää – kommentti työkavereiden kanssa.

Kuntosali, jossa aloitin lihasvoiman pumppaamisen, on työpaikkani vieressä.

Etätyö oli ihanaa aluksi, kunnes huomasin kokevani järkyttävän suurta sosiaalista nälkää. Tunsin olevani kotini, pölyhiukkasten silmäilyn ja yöpaidassa hillumisen vanki.

Korona lisäsi eristäytymisen tunnetta ja ulos meno alkoi jo tuntua työläältä.

Tuntuu hyvältä ottaa vastaan uusi aika ja ulostautua kodistaan.

Onko sinulle koskaan tullut seinä vastaan? Niin rajuna, että teet muutoksen lennossa?

Hulppeaa heinäkuuta sinulle ja jaksaa, jaksaa…

Bythe<3

iirispiiris

Loma loppui - niin minäkin
Viimeistään nyt on ryhdistäydyttävä ja hankittava ranteeseen ruista ja alleille kyyti.

4 kommenttia artikkeliin ”Loma loppui – niin minäkin!

  1. Toinen minäni katsoo taakse ja surkuttelee sitä, että kesä kulkee ohi enkä viihdy muualla kuin kodissani, koska helle ja paahtava aurinko. Toinen minäni sanoo, että viisas istuu varjossa ja nauttii siitä, ettei ole pakko paahtua pihalla. Nuorena sitä tehtiin, ei ollut liian kuuma, ei liikaa aurinkoa, pinta ruskeaksi ja talvella ehti nukkua.

    Toinen minäni suunnitteli tarkkaan, mitä, missä ja milloin, miten ja keiden kanssa. Kunnes suunnitelmat eivät toteutuneet ja minäni kiukutteli ja pettyi ja soimasi itseään.
    Toinen minäni syöksyi päistikkaa jonnekin, tuli mitä tuli, kai siitä selviää-tyyliin ja jaloillani vielä olen ja melko ehjänä.

    Kolmas minäni viettää vanhuuspäiviä, odottaa, että joku harrastus alkaisi syksyllä ja muut harrastusleidit tulisivat vielä mukaan, koska jutut jäivät kesken koronaperkeleen sivaltaessa lauseet poikki.
    Kolmas minäni tyytyy päivän antimiin, nöyränä, mutta nöyrtymättä, rakastaa ja hellii omiaan ja salaa odottaa vielä tulevalta jotain.
    Onnea uudesta työstä! Toivottavasti se on suotuisa, ts. antaa enemmän kuin ottaa!

    Tykkää

    1. Hei Kikka, ihania nuo toinen ja kolmas minä vertaukset. Kiitos kommentista ja toivotuksista. Juu, minäkin odottelen syksyistä julkaisua, jossa näkee kaikki tulevat harrasteet. Yleensä selaan sitä kuin raamattua ja toivotaan, että tuosta K-perkuleesta huolimatta johonkin päästään. Mukavaa aikaa kaikille sun minuille<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<3

      Tykkää

  2. Onnea uudesta työpaikasta! Osasin samaistua ajatuksiisi töihin ja työpaikan vaihtamiseen liittyen, koska olen itsekin kipuillut useamman vuoden siedettävän työn löytämisen kanssa. Nyt kun olen sellaisen löytänyt, en enää edes uskalla miettiä työpaikan vaihtamista, vaikka se tarkoittaisi samalla uusia haasteita ja oppimista. 😀 Toisaalta, pelkään myös jämähtäväni samaan vanhaan ja taantuvani, en kuitenkaan ole vielä lähelläkään eläkeikää (jos meidän ikäpolvi ikinä edes pääsee eläkkeelle asti, hah).

    Tykkää

    1. Kiitos Sofia. Olen todella innoissani uusista ihmissuhteista ja siitä työpaikan hengestä. Aamulla voi sanoa moi ja lähtiessä todeta, että huomisiin. Tein yksin kotona etätyötä 1 v. 4 kk ja se ei ole loppujen lopuksi juttuni. Täydellinen eristäytyminen ei sovi minulle. Olen peopleperson… Eka viikko meni hyvin ja sitten jouduin karanteeniin viikoksi, korona-altistumisen takia. En saanut >Koronaa, mutta toimin etätyössä karanteenin ajan. Onneksi ensi viikolla pääsee taas palaamaan toimistoon. Töitä kannattaa aina vaihtaa jos ei viihdy. Hienoa, että sinäkin löysit paremman. Sitkuttelu syö miestä ja on hanurista…Mukavaa viikonloppua Sofia<3

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s