Yksillä!

Moi. Tässä blogissa on paljon drinkkikuvia, mutta älä huolestu en ole juonut niistä kuin yhdet. Kävin yksillä, tai noh ollaan rehellisiä… Ainakin kahdet join…

Huomaatko, että piti heti puolustautua ja selittää, heh…

Viikonloppu oli meininkiä täynnä.

Tyttäreni tuli viikonlopuksi Seinäjoelle ja päätimme tepastella Mallaskosken Panimoravintolan terassille kuulumisia vaihtamaan.

Kesällä pitää käydä terassilla, sillä se kruunaa kesäillan. Oletko samaa mieltä? Varsinkin Koronan jälkeen kaikki paikat joissa on enemmän kuin 5 ihmistä, saa tuntemaan, että on elossa.

Yhdet vielä- tai sittenkin lasku
jäämurskaa ja minttua

Mallaskosken Panimoravintolaan suuntasimme siis askeleemme. Se on varmasti oluen harrastelijoille hyvä kohde.

Kumpikaan meistä ei ole varsinainen olut– ihminen. Join nuorena yhden kerran oluita muiden tahtiin ja olin niin kipeä, että en ole uskaltanut juoda oluita sen jälkeen kuin aniharvoin ja vain yhden.

Kipu oli vatsassa ja jälkikäteen ymmärrän, että ilmeisesti oluen gluteiini aiheutti kokemani tuskat.

En koe jääneeni mistään paitsi, sillä en ole koskaan fanittanut olutta, en sen väriä, enkä koostumusta, enkä varsinkaan pallomahaa ja röyhtäisyjä, jotka siihen symboloidaan.

Jotkut harrastavat oluita, joten Mallaskosken Paninoravintola on heille varmasti mielenkiintoinen paikka.

Kaikki mihin liittyy historiaa, on kiinnostavaa

Me joimme siellä aurinkoiset verigreippi lonkerot. Ja täytyy sanoa, että se oli raikas tuttavuus.

Oli pakko sumentaa tausta, sillä en kysynyt lupaa takana istuvilta kuviin

Alkoholi & minä, onko meillä suhde?

Ihmisellä on jonkinmoinen suhde kaikkeen mikä liittyy hänen elämäänsä. Kuten rahaan, alkoholiin, ruokaan, tupakkaan, huvitteluun, omaan kehoon, jne…

Olen miettinyt omaa suhtautumista alkoholiin.

Olen mietojen juomien ystävä. En koskaan osta väkevää itselleni, lahjaksi kyllä.

Jos ostaisin väkeviä vaikka ruuansulatukseen, ostaisin Marskin ryypyn. En ole konjakki-ihminen, enemmän ehkä savuiseen, hämyiseen Whiskiin kallistuva.

Siiderit ovat mielestäni kaameita sokerilitkuja, mutta sokerisuudesta huolimatta Irish cream uppoaisi ja Vana Tallinkin käy paremman puuttuessa.

Olen viini-ihminen.

Viineissä minua kiinnostaa rypäleet ja maa. Usein kallistun Chileläisiin viineihin, mutta myös Australialaiset ja Afrikkalaiset innostavat maistelemaan.

Punaviineissä maistuvimpia ovat paksut, mehukkaat, syvän punaiset, Shirazit tai Syrahit. Shiraz rypäleet tulevat Australiasta. Syrah rypäleitä taas viljellään euroopassakin.

Nappasin alkon sivuilta artikkelin 3 suositusta shiraz punaviinistä. Klikkaa, jos kiinnostaa.

https://viinimaa.fi/artikkelit/top-vinkit/3-suosittua-shiraz-punaviinia-australiasta#ed6c087f

Valkoviineistä pidän eniten Chardonnayrypäleestä ja Pinot Noirista.

Rieslingiä en juurikaan harrasta. En tiedä mistä johtuu…

En ole viinien asiantuntija sen kummemin, mutta kyllä viineissä joitain taikaa on.

Skumppa on mukava porejuoma ja on paikallaan tietyissä tilanteissa, varsinkin tyttöporukalla juhlittaessa.

Cava bruteissa on vähiten sokeria, joten valitsen aina sellaisen, jossa lukee brut.

Juhannukseksi ostin Roseéta. Roseé on uusi tuttavuus. Ostin sitä värin takia tietenkin. Roseésakin on usein pohjaväreenä syrahrypäle.

Zinzin

Humala, ou nou

En ole humalahakuinen, mielummin humalakauhuinen. En pidä humalassa olosta. Se on ällö tila.

Ennen humalaa on kivaa. Nousuhumala on mukava, mutta varsinainen humala on yksinkertaisesti nolo tila.

Inhoan, jos sanani venyvät ja vongerran lässylääsyä silmät utuisina.

En kestä sanoihin iskevää humalaa ja kännissäkin ymmärrän hävetä sitä. Jalkoihin iskevä humala on äkkiarvaamaton ja siksi pelottava.

En juo koskaan krapularyyppyä, enkä jatka juomista aamusta. Se ei inspiroi.

Pyrin pitämään ruokailuvälit lyhyinä, sillä viinit tai viinat tyhjään vatsaan on aivan älytön idea. Syöminen pitää sanat kuosissa ja kintut pystyssä.

Kiitollinen opinnoista

Näin lapsena ikäviä asioita viinaan liittyen. Olen kiitollinen niistä oppivuosista, sillä niiden ansiosta minusta tuli tietoinen juoja. Osaan pistää rajat.

Alkoholismi on itsekäs sairaus, siinä ei paljon paina lasten yöunet tai kengättömyydet.

Uskon, että moni juo yksinäisyyteen tai toteutumattomaan unelmaan, tylsyyteen tai henkiseen kipuun.

En usko rakastuvani koskaan tyyppiin, jolle humaltuminen tai viinan kittaaminen on harraste elämässä – Sellainen ei sytytä.

Täyttä kieltäytymistä en kumppanilta kuitenkaan toivo, kultainen keskitie on paras.

Humala ei kaunista ketään. Vai tunnetko sinä jonkun joka puhkeaa kukkaan humalassa? Minä en. Päinvastoin.

xxxl kokoja

Yhdet vielä- tai sittenkin lasku

Voihan ämpäri!

Jopas ihmettä… En ole ennen törmännyt drinksuämpäreihin.

Onpa keksintö. Leikkimielinen sellainen. Kas vain, että baarit ei järjestä ongintaakin…

Ämpärillinen jäähileitä ja niiden sekaan pari osaa viinaa ja jotain limuja tai marjoja.

Ämpärit näyttävät herkullisilta, mutta en tiiä, en oikein innostunut asiasta.

Oletko sinä jo maistanut ämpärillisen?

Se on takuuvarma pissattaja.

Ämpärijuoma kuuluu kategoriaan, osta 5, maksa 1.

Eiiii…. en pidä tuosta kaupankäynnistä, siinä ihmisen silmät ja suut sullotaan täyteen. Ihan kuin ihminen olisi pohjaton kaivo.

Yhdet vielä- tai sittenkin lasku
Että joo…kauniit hiekkaämpärit. Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku.

Sorsanpesän popup

Istuimme Sorsanpesän Popup terassilla.

Tapasin vanhan ystävän. Aikaa viime tapaamisesta olikin kulunut pyöreät 40 vuotta.

Jaoimme kuulumiset pikakelauksella, koska 40 vuotta on pitkä aika. Oli kiva tavata vanha tuttu, juttu luisti ihan kuin eilen oltaisiin nähty ja tunnistimme toisemme heti.

Tässä iässä se, että joku tunnistaa sinut on kuin 10 000 euron arpajaisvoitto.

Sorsanpesä täyttää huikeat 50 v. ja siksi Popup Baarikin oli avattu Seinäjoen keskustaan.

Sorsanpesä herättää varmasti muistoja monessa ihmisessä.

Ei baarit tähän Seinäjoelta lopu. Niitä on koko keskusta täynnä, en vain ehtinyt koluta niitä kaikkia.

Yhdet vielä- tai sittenkin lasku
Gin and Tonic ryystetty loppuun
Yhdet vielä- tai sittenkin lasku
Seinäjoen Amarillo on sisustukseltaan todella mielenkiintoinen
Yhdet vielä- tai sittenkin lasku
Vadelma daiqurit näyttävät herkullisilta ja maistuivat myös

Henkinen darra

Ihmiselle voi tulla henkinen darra juhlimisesta. Moni kömpii ensi töikseen aamusta katsomaan lompakkonsa sisältöä. Paljonko tuli tuhlattua rahaa…

Minun darrani on sen kaltainen. Kaduttaa turhuuteen tuhlatut rahat, varsinkin jos on tiukkaa.

Silti on tärkeää joskus irrotella ja antaa mennä.

Henkisen darran voi välttää sillä, että säästää joka kuukausi pienen summan ”huvittelutarkoitukseen” ja sitten voi tilaisuuden tullen, irroitella hyvällä omalla tunnolla.

Toivottavasti kesää on vielä jäljellä ja monia hyviä ulkona vietettyjä hetkiä. Oli ne terassilla tai ei.

Kaikkea kivaa, hupia ja rakkautta sinulle. Kippis, skool, zinzin ja hali

ByThe<3

Iirispiiris

2 kommenttia artikkeliin ”Yksillä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s