Elämä on!

Elämä on.

Joskus sitä on maailman onnellisin, joskus maailman turhautunein.

Olen vähän miettinyt, että koska tulen valmiiksi?

Keskenkasvuisuus häiritsee minua.

Omat ajatukset. Ne voivat olla jälkeen jääneitä. Ne voivat junnata menneessä, nalkuttaa vanhoista ja kitistä. Ne voivat pyöriä ympyrää ja loitsuta itsensä liekkeihin. Blaa, blaa, blaa…

Ilmiliekki roihahtaa helposti jonkun arkipäivän harmin takia.

Olisikohan etätöiden syy, mutta kiinnitän huomiota ajatuksiini enemmän kuin koskaan.

Pysäytän niitä päässäni ja kelailen takaisin kuin kasettinauhaa ja kuuntelen ne uudestaan. Järkytyin, luulin itseäni paljon fiksummaksi.

Joudun sanomaan, että Iiris, lopeta jo. Tuo on täyttää paskaa, eikä tuon asian pyöritys johda mihinkään.

Saatan sanoa, että Hei…Iris tuo on käsitelty jo, anna olla!

Joskus sanon, että nyt Stop… Nyt et kyllä lähde tuohon, se on viemäri ja vie mennessään.

Olen myös sanonut, että Hei… ymmärrän täysin, että olet tuohtunut, sulla on täysi syy olla pettynyt ja vihainen.

Omien ajatusten kierresyöksy on tullut ilmi Aamusivujen kautta.

Sain idean Julia Cameronin Kultasuoni- tie luovuuteen kirjasta, jonka löysin kauan sitten.

Aamusivujen idea

Kirjoita yön aikana muhineet ajatukset heti herättyäsi aamusivuihin. Sivuja kirjoitetaan 3 kpl tajunnanvirrasta. Sivuja ei pidä näyttää kenellekään. Eikä niihin tarvitse itsekään palata.

Aamusivujen kirjoitus on kuin tietokoneen roskakorin tyhjennys. Klik ja ongelmat on kuitattu vihkoon ja päivä voi alkaa. Aamusivut kirjoitetaan käsin, ei koneella.

Aika ajoin kirjoitan aamusivuja, se on vähän kuin meditaatio.

Vaikeus aamusivujen kirjoittamisessa on päästää irti kontrollista… Siitä tunteesta, että mitä jos joku lukeekin tämän joskus… Toinen vaikeus on raivata aamusivut aamurutiinin osaksi. Kolmas vaikeus on hyväksyä rönsyilevä käsiala…

Elämä on blaa, blaa, blaa
Itsestään löytää uusia puolia koko elämän.

On uutta, että pysäytän ajatuksia. Se on hätkähdyttävää. Pysäyttäminen ja tarkasteleminen alkoi vasta tänä keväänä.

Se alkoi kun päätin päästää irti asioista.

Irtipäästämisharjoite

Tein taikoja ystävän luona. Silloin oli täyden kuun yö ja päätimme tehdä irtipäästämisrituaalin.

En uskonut koko juttuun, mutta ajattelin kokeilla. Ehkä se on hyvä lähtökohta, tehdä juttuja sitomatta siihen suuria odotuksia.

Kirjoitimme paperille ranskalaisin viivoin asiat joista halusimme päästää irti.

Kirjoitin varmasti 20 asiaa… Osan ihan vitsinä… Kuten suonikohjut, vatsamakkarat…

Sitte sytytimme paperit tuleen ja päästimme irti palavasta paperista.

Sen jälkeen vanhaa moskaa kumpusi kuin Iltasanomien otsikoita, pääni sisältä.

Ajatukset tulevat ensin ja sitten tunteet, joten niitä on hyvä vähän tutkailla.

Tarkasteltaessa niiden voima haihtuu.

Aina, kun saan itseni kiinni juuttuneista ajatuksista, käskytän Itseäni ajattelemaan jotain muuta, korvaamaan juuttuneen tuoreella ajatuksella.

Mieluisampaa on ajatella mitä juuri nyt haluan.

Mielikuvituksessa ei ole budjettia, joten saa haluta ihan mitä vain…

Silti en uskalla kauhean kalliita ajatella ja se vähän harmittaa. Se on selkeä puute ajatuksissani ja se pitää korjata. Pitäis uskaltaa olla ajatusten miljonääri.

Ajattelen ensin helppoja ja halpoja asioita. Vaikka turkkilaista jogurttia, josta olen sinä päivänä unelmoinut. Teen siitä herkkupalan pakkaseen.

On se kyllä kummallista! Ajatuksen vaihto siihen mitä haluan/ mitä rakastan/mistä olen kiitollinen, tuntuu toimivan ja antavan energiaa.

On tärkeää haluta vähän isommin ja rohkeammin asioita. Eihän siitä voi vahinkoakaan olla? Kukaan muu kuin itse, ei tule sanomaan, että nyt toivoit liikoja.

Kuka kuuta kurkoittaa, se katajaan kapsahtaa on aivan mahdottoman negatiivinen sananlasku ja sitä meille on hoettu jo lapsuudesta asti. Se joutaa roskikseen. Klick.

Elämä on- blaa blaa blaa
Rakastan puita ja minusta tuntuu, että nekin ovat aika lätkässä minuun
Elämä on blaa, blaa, blaa
Tämäkin tässä, niin söpö

Blaa,blaa,blaa, oikein nolottaa

Olen huomannut, että luulen tietäväni monia asioita, vaikka olen just ja just käryllä koko jutusta.

Se vähän huolettaa, nimittäin jos luulee tietävänsä asioita, se estää oppimasta uutta.

Ja uuden omaksuminen on tärkeää läpi elämän.

Hirveesti on hommaa tässä naisessa, sisäpuolelta. Ulkopuolelta myös, mutta siihen voin käyttää aina apulaisia, kosmetiikkaa, kampaajaa ja lääkäriä.

Sisäpuoli on yksinpuhelua suurimman osan ajasta.

Tässä sinulle taikaa

Ihmiselle on annettu yksi taikakalu. Se onkin melkoinen woodoo vehje.

Se on hengittäminen.

Raivoissaan oleva ei hengitä rauhallisesti.

Rauhallisesti hengittävä taas ei voi olla raivoissaan. Se on mahdotonta.

Hengitystä seuraamalla pääsee omaan ytimeen ja voi hallita tilanteita.

Eikö olekin fantastista omistaa toimiva taikakalu? Se on käytössä just niin kauan kuin elää ja toimii kuin häkä.

Kaikkea sitä etätyössään miettii, ajatuksia ja hengitystä. Molemmat ovat automaatioita ja siksi pääsevät rönsyilemään kuin rikkaruohot.

Ihanaa viikkoa sinulle!

Mites siellä, kyllästytkö koskaan omiin ajatuksiisi?

Raivoatko ikinä turhasta? Jäätkö jumiin?

bythe<3

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s