Mikä sinua ahdistaa?

*sis. mainoslinkin

Olen jo pitempään halunnut kirjoittaa ahdistusta puhkuvan, kirosanoilla koristellun blogin.

Joskus joku asia vaivaa ja sitä pitää kaivaa sisimmästä ja kysellä mikä ahdistaa?

Kirosanat helpottavat ahdistusta, siksi kai ne on keksittykin. En tiedä kuka kirosanat keksi, joku Perkelesson kaiketi.

Mutta hyvä, että ne keksittiin. Muuten olisimme monin kerroin ahdistuneempia, ellemme voisi ilmaista sitä sanoin.

On tekopyhää kieltää kiroilu ja tehdä siitä syntiä. Kirosanat kuvaavat ihmisen kokemia tunteita hankalassa tilanteessa. Kirosana on kuin koodisana ja kaikki sen ymmärtävät.

Aloin kiroilla kummipoikani itsemurhan jälkeen. Oli vaikeaa kestää sellainen murhe kiroilematta.

Tapahtuma repi elämäni kahtia- lopuksi elämää.

On aika ennen ja aika jälkeen kummipojan kuoleman.

Silloin olin niin ahdistunut, että istuin parvekkeella kiroten ja tupakoiden.

Havahdun heti jos mieli valahtaa alas ja haluan saman tien selvittää sen syyn.

Annan ahdistuksen puhua ja joskus se vain kiroilee.

Vittu, perkele, saatana, helvetti!!!!

Perkelettä elämä on jos oikein syvällisesti lähtee ruotimaan. Eikä perkele tarkoita aina negatiivista.

Perkele tuo pontta ja päätöksiä. Perkele on voimaannuttava kirosana. V-sana enemmänkin halveksiva ja saatana ja helvetti ovat kirosanojen nynnyjä.

Minua harmittaa se, ettei asioista saa puhua niiden oikeilla nimillä, eikä edes kirosanoja saisi käyttää. Turhaan käytettynä niiden merkitys toki laimentuu.

Mielestäni tämä on kulttuurissamme pielessä. Emme oikeasti keskustele mistään perinpohjin ja aidosti. Emme riitele rakentavasti. Monet eivät edes uskalla olla eri mieltä kanssaihmisten seurassa. Omia mielipiteitä haudotaan ja niistä puhutaan vain takanapäin.

Elämän voi elää feikisti oikein… Muovisen keinotekoisesti, reseptin mukaan ja pinnalla pysyen.

Tässä blogissa olen pukeutunut keltaiseen muovihattuun, jonka löysin äitini kätköistä.

Koko blogi sai aineksensa tuosta hatusta. Hattu sai minut jotenkin fiiliksiin…

Mikä sinua ahdistaa?
Yes, i know… im stupid, old faKe woman!

Elämässä pitäisi olla tasaväkisesti kepeyttä ja painoa. Eikä vain painoa. Kepeys mielletään turhaksi, mutta sitä se ei ole.

Muovista virkattu hattu, ilman meikin hippua… Mainittakoon, että Some on alkanut ahdistaa minua.

Vaikka keimailen muovihatussa, haluaisin puhua vakavimmista asioista.

Toisaalta rakastan keimailua. Keimailussa on sitä kepeyttä jota raskas elämä vaatii.

Mikä sinua ahdistaa?
im fake, because i hide so
much!
Mikä sinua ahdistaa?
Keltainen muovinen hattu on niin…super

Naisen elämässä ahdistukselle on monia syitä

  • Miten selvitä huonoista ihmissuhteista?
  • Miten tunnistaa punaiset liput rakastuessaan?
  • Miten suojella kehoaan, reviiriään?
  • Miten yksinäinen voikaan ihminen olla?
  • Miten koulu/ työpaikka kiusaamisesta selviää?
  • Millaista on elämä erilaisessa kehossa?
  • Millaista on löytää aistillisuus kypsässä iässä ?
  • Miten tärkeää on suhtautua elämään ja itseensä leikkimielisesti?
  • Miten masennuksesta selviää?
  • Miten tietämys Tena vaipoista innoittaa elämään?
  • Milloin pitää huolestua omasta terveydestä?
  • Miten oppii taas luottamaan elämään jos kaikki ympärillä kuolee, sairastuu ja pettää?
  • Miltä tuntuu seurata Altzheimerin syvenevää otetta ihmiseen?

Ahdistus ei kestä puhdasta paperia

Mikä sinua ahdistaa?
Jokaisella on tarinansa, eikä se kenelläkään ole helppo

Ihmisillä on vaikka mitä tarinoita takanaan. Tarinat tekevät meistä meitä.

Siksi emme voi tuomita ketään ulkonäön, aseman tms takia, koska emme tiedä toistemme tarinoita.

Jos puhdasta valkoista paperia ei olisi ollut, olisin murtunut omiin ahdistuksiini. Elämä on lyönyt, mutta paperin ja kynän avulla olen selvinnyt.

Kiitos kirjoittamisen taipumuksen.

Eikä luoja heitä ketään leijonan kitaan, antamatta mukaan vastamyrkkyä.

Selviämisseerumini on ollut kirjoittaminen.

Mikä on sinun keinosi?

Arkipäivän ahdistuksia

Ahdistuin ihan hitosti kun älypuhelimeni akku turposi ja repi puhelimen liitokset. Puhelin Huawei Nova 3. Ikä 2,5 v.

Turvonnut akku oli KUIN pommi- räjähdysaltis siis. Vein puhelimen akun vaihtoon ja sinne se tuntui jäävän iäksi.

Korjaus venyi venymistään ja minä ahdistuin entisestään. Puhelin on osa minua (ahdistavaa sanoa).

Sain vihdoin ja viimein älypuhelimeni huollosta ja pääsin kuuntelemaan Bookbeatista Samu Haberin tarinaa.

Kesälomatavoitteeni oli äänikirjojen kuuntelu ja puhelin oli tiltissä 2 viikkoa.

En ole rokkari, enkä muusikko, enkä mikään tai kukaan, mutta tunsin yhteyden Samu Haaberiin.

Kirja on vasta puolivälissä, mutta jotain samaa meis on!

Samu Haberilla ja minulla on 1 yhdistävä tekijä tai noo…2…

Me ollaan molemmat vaaleita ja pitkiä ja puhelinmyyjiä ( Samu EX- sellainen)

Puhelinmyynti ei ollut unelmaduunini, mutta se on äärettömän opettavaista! Me puhelinmyyjät tiedetään Ei sanojen suhde Kyllä- sanoihin.

Se on tuon ammatin paras opetus!

Eli jos saat 96 kieltoa per päivä, niin kyllä sanan todennäköisyys kasvaa. Niin se vaan menee! Luovuttaa ei kannata.

Samu kertoo kirjassaan hurmaamisesta… Nanomittakaavassa me tavalliset talliaset joudumme hurmaamaan yleisömme jatkuvasti ja se on todellista työtä.

Esim kosmetiikan edustajana monien kilpailevien brändien joukossa, joutuu hurmaustyöhön saadakseen kaupaksi edustamansa tuotteet.

Kampaajat joutuvat hurmaamaan asiakkaansa… Myyntityö on hurmaamista.

Vuokratyöläinen (joka olin Farentalla) joutuu hurmaamaan koko ajan, että hänet vuorkattaisiin uudelleen.

Bloggarinankin pitäisi hurmata lukijansa.

Että Samuun voi samaistua on pitänyt poistua mukavuusalueeltaan sydäntään kuunnellen.

Tartu siis luuriin, eiku äänikirjaan pliis ja ihan yksi vinkki…

Laita kuulokkeet ja mee sohvalle maata, ota käteen lasi viiniä ja eläydy fiilikseen. Kuvittele kuinka Samu istuu sun vieressä ja suuntaa kauniit, otsatukan alla piilevät silmät sinuun ja kertoo just sinulle elämänsä tarinan.

Kyllä se äksyn aviomiehen ainakin voittaa, jos sellainen riesa on kotonasi… Sano miehellesi perkeles äijä ( mielessäsi, älä ääneen) ja laita luurit korviin ja anna Samun puhua…

Maailmassa on monia pakopaikkoja ja äänikirjat ovat yksi niistä.

Ohessa linkki Samun kirjaan… Niin ja sääntö vaatii, että kerron sen olevan* mainoslinkki Bookbeattiin.

Vaikka klikkaat linkkiä ei se sinulle maksa mitään, eikä tuota minulle myöskään. Jos ostat linkin kautta saan siitä pienen komission.

Sinun hintaasi se ei hetkauta. Hyviä äänikirja hetkosia. Nyt kun ei pääse matkustamaan, niillä saa siivet selkään…

* linkki ole hyvä, saat sen kautta 30 päivän ilmaisen kuuntelujakson….

https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1519134035&t=2&tk=1&url=https://www.bookbeat.fi/kirja/samu-haber-264949

Bythe<3

iirispiiris

Ja ai niin… Hyvää jussia… En tiedä voinko kertoa. Ahdistaa.

En ole mökki-ihmisiä, koska siellä on puucee ja se ei resonoi vatsani kanssa.

Ne ei ymmärrä toistensa kieltä. Vatsa menee mykkäkouluun ja puucee vain haisee… Sääsket ne on kimpussa kuin olisin joku julkkis… Nii- kai mä niille olenkin, herkkupala haarukassa.

Ja ahdistaa sekin, että söin äsken koko purkin jotain Ben ja Jerryä… Se oli tarjouksessa, mutta koko purkki!!!!! Onko järkee vai ei? No ei!

2 kommenttia artikkeliin ”Mikä sinua ahdistaa?

  1. Kokeilen taas, josko kommentointi toimisi. Yritän olla hyväsanainen ja puhua siloitellusti silloin, kun läsnä on henkilöitä, jotka mieltävät kiroilun rumaksi ja epänaiselliseksi. On joskus kuitenkin erittäin voimaannuttavaa ja tehostaa puhetta nätisti sanottuun perkeleeseen tai tyyliin ”satoi niin saatanasti”, jolloin todellakin vettä tuli!
    Mielestäni kiroilla voi nätisti, joskin sitten rumastikin.
    Lasteni kuullen en juurikaan kiroillut, mutta kyllä oppivat silti.
    Hienoa, että puhelimesi toimii! Omani niskoittelee, härnää minua, luulen, että melko pian on ainakin akun vaihto. Miten sitä onkaan niin riippuvainen puhelimestaan?
    Hyvää juhannusaikaa sinulle! Onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään mökkiin , missä kantovesi ja ulkohuussi, hyttyset ja ampparit. Home, so sweet home!

    Tykkää

    1. Hei Ihana Kikka, kiitos kommentista. Kiva, että pidät kiroilun voimaa arvossa, kuten minäkin… hihii… naisellisesti…Muistan kun tyttäreni kirosi ekan kerran hennolla kuiskaavalla äänellä, kokeillen miten siihen reagoimme… Kulttuurimme ahdistaa meitä monin tavoin sulkemaan suumme. Siksi kiroilu koetaan rumaksi. Ja eihän se hyvältä kuulosta, tottapuhuen… Ihanaa jussia sinulle myös. Kesää on yhä jäljellä, nautitaan siis

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Kikka L. Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s