Rakas päiväkirja- Raivostuin tänään…

Rakas päiväkirja, sain tänään muutaman harmaan lisää.

Raivostuin.

Raivo on primitiivinen reaktio ja turha.

Iän myötä raivon tulppa on löyhemmässä.

Huono asiakaspalvelu on oiva ja mukamas sallittu kohde!

Ehkä hermomme kuluvat, vähän kuin hampaiden reunat tai auton jarrut.

Kun raivostuu ja repeää, sitä häpeää välittömästi. On kuin olisi syntiä tehnyt.

Sitä miettii, että mitä ihmettä oikein tapahtui ja miten sitä kehtasi.

Päiväkirja, sinun on saatava tietää miten hulluksi tämä maailma on mennyt.

Miten ihmisparkaa pyöritellään kuin jauhelihaa korpputaikinassa…

Photo by Rodolfo Clix on Pexels.com

Olen ollut pankkini asiakas jo 30 vuotta ja sinä aikana palvelu on muuttunut.

Kyseessä on pankki josta voi sanoa NO I DEA… Ei ideaa!

Muuton väsyttämät hermot ovat herkät. Yksikin turha kujanjuoksu saa päreet käpristymään kuin pekoni pannulla.

Rakas päiväkirja, pyyhkisin tämän episodin villaisella jos se olisi pankilta ensimmäinen kerta.

Se mitä tapahtui 10 vuotta sitten pohjusti tätä tapahtumaa. Silloin jo huomasin, että pankkini on menossa alas.

Olin silloin yrittäjä. Meillä yrittäjillä ei ole aikaa tärvättäväksi.

Halusin viedä käteisrahaa pankkiini.

Talsin pankkiin, kuten olin talsinut monia kertoja aiemmin. Odotin vuoroani ja lopulta päästyäni tiskiin löin rahat pöytään.

Virkailija ilmoitti, ettei rahaa oteta vastaan enää sinä päivänä, koska kello oli 13.05 ja rahaa otettiin vastaan vain klo 13 asti.

  • No ei sitten, pitääpä katsella tarkemmin kelloon ja tulla toisena päivänä, totesin.

Toisena päivänä ennätin hyvissä ajoin ennen yhtä, mutta tilanne oli jo muuttunut.

Emme ota rahaa nyt vastaan, sanoi virkailija silmiin vilkaisematta.

Miksi ette? Kellohan on 12.30 ja viimeksi kerroit, että ennen klo 13:sta pitää tuoda rahat.

Otamme rahaa vastaan vain keskiviikkoisin ennen 13. Nyt on torstai.

Voit viedä ne toiseen kaupunkiin. Siellä on yksi pankki joka ottaa rahaa vastaan.

Photo by Pixabay on Pexels.com

Tuo tapahtuma ei mahtunut järkeeni silloin, eikä sen jälkeen milloinkaan.

En ymmärrä miksi! Ehkä se on selitetty jossain pankkien kotisivuilla, mutta jaksaako ihmiset käydä niissä katsomassa kun on Wilmaa ja Welmaa…

Rakas päiväkirja, tänään raivostuin koska…

Vuokrapanttitilin avaus…

Vuokralaisen tulee todistaa, että kykenee maksamaan velvoitteet. Täällä pääkaupunkiseudulla se on 2 kk vuokra takuuna, mutta Seinäjoella pitää avata tili johon pantti laitetaan.

Huh, huh…mikä häslinki siitä syntyikään.

Päiväkirja, ethän naura, sillä minä itkin… Viime aikoina olen itkenyt herkästi, koska tunnistan tunteeni paremmin ja en kätke v…t…a sisälleni.

Kaikki meni jotenkin näin… Lähdin avaamaan tiliä S-pankkiin, koska siellä oli säästöjä.

Nauhoitin jo kenkiä, kunnes muistin, että S-pankki huolii henkilötodennuksen vain passilla.

Kuulit oikein, S-pankiiin ei kannata mennä todistamaan olemassaoloaan ajokortilla, eikä kelakortilla.

Ainoastaan passi kelpaa, enkä minä käytä passia kuin vain ulkomaan matkoilla.(En ymmärrä mikä tekee ajokortista epäluotettavan?)

Ennen kuin sain kengät jalkaan, tajusin, että passini saattaa olla vanhentunut.

Niin se olikin, pari päivää sitten umpeutunut.

Piti siis tehdä vuokratakuutili Nordeaan ja se pelotti.

Vuokrapanttaustilin avaaminen vaatii kaynnin, joten vatsanpohjaa kouristi.

Muisto ihmislaumoista kömpi mieleen. Massoja Nordean pankin aulassa ja hämmentynyt kokemus vuoronumerojärjestyksessä ja hidas vaihtuvuus asiakaspenkissä.

(Näitä muistoja kertyi kun toimin henkilökohtaisena avustajana…)

No ei auttanut muuta kuin uskoa, että aika varautuu suuremmitta kitkoitta.

Photo by Daria Obymaha on Pexels.com

Tarkastelin netistä miten saan nopeimmin ajanvarauksen tehtyä.

Sivuilla ei löytynyt linkkiä ajanvaraukseen. Nordea haluaa varaukset puhelimella.

Eikö tuo ole vanhanaikaista ja kankeaa?

Käännyin chattiin, mutta robotti ei ymmärtänyt asiaani, eikä ihmiskollegoita ollut vapaana. Robotti kehotti soittamaan asiakaspalveluun.

Noh, otin luurin käteen ja aloitin soiton…

Monen todennuksen ja risuaidan jälkeen pääsin musiikkilinjalle. Sieltä ilmoitettiin, että jonotusaika on 43 minuuttia ja pahoiteltiin muutaman minuutin välein viivykettä.

Minulla oli miljoona muutakin asiaa hoidettavana, joten 43 minuuttia tuntui rangaistukselta.

Photo by Kamaji Ogino on Pexels.com

Se, että joku yritys pitää minun aikaani itsestään selvänä, ei ole oikein!

Rakas päiväkirja, sinäkin sen tiedät!

Jonotuksen jälkeen feikkilupaus

49 min odotus palkittiin ja pirteä miesääni vastasi. Päätin, että raivosta huolimatta en huuda virkailijalle. Hänkin on varmaan väsynyt.

Esitin asiani ja pyysin saada ajan pankkiin.

Virkailija sanoi, ettei aikaa tarvitse varata (vaikka niin luki ohjeistuksessa)… Hän sanoi, että tilin avaaminen onnistuu puhelimessa, eikä minun tarvitse vaivautua paikalle.

Ilahduin kovasti. Näinkö helposti se meni…

Virkailija otti tiedot ja ilmoitti, että tilinavausmaksu on sitten 40 e.

Wau… Olin pudota tuolilta, mutten ryhtynyt rähjäämään. Homma oli pakko hoitaa, maksoi mitä maksoi.

Tili avattaisiin seuraavana aamuna, no prob. Saisin printattua tarvitsemani paperin itse netistä, jos posti ei ehdi ajoissa… No prob…

Kaikki tuntui hyvältä- mutta…

4 päivän päästä menin katsomaan tiliä koska ajattelin printata paperin joka tarvitaan avainten haun yhteydessä.

Huomasin, että mitään tiliä ei oltu avattu ja hätäännyin.

Tartuin puhelimeen, siihen josta saa palvelua noin 43 minuutin odotuksen jälkeen.

Nyt nuori naisääni vastasi. Hän huohotti puhelimeen ihan kuin olisi tullut lenkiltä…

Noh, tässä kohtaa jo hermostutti.

Esitin asiani ja kuulostin takuulla räjähdysherkältä.

Neito sanoi, että tilinavaus näyttää olevan käsittelyssä…

Mitä käsittely tarkoittaa kysyin kipakasti! Miten monta päivää tilin avaaminen kestää? Tyttö ei osannut sanoa.

Tyttö sanoi, että ottaa asiasta selvää, sillä aikaa voin kuunnella musiikkia.

Jäin langalle, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. 18 minuutin jälkeen tyttö tuli linjalle ja ilmoitti, että takuutilin avaus on yhä käsittelyssä, se saattaa aueta ehkä jo tänään.

Rakas päiväkirja, SILLOIN minä kiehahdin kuin maito, yli.

Photo by Bich Tran on Pexels.com

Olin inhottava asiakas, se nilkki muija

Annoin tytölle palautetta, korostin kyllä, ettei vika ole hänen. Sanoin silti varmasti pahasti.

Tyttö ymmärsi, pahoitteli ja otti vastuun. Hän lupasi soittaa minulle, jottei minun tarvitse roikkua linjalla ja hän lupasi hoitaa asian loppuun.

Niin hän tekikin.

Sain ajanvarauksen samalle päivälle Itäkeskukseen. Saisin sieltä paperin jonka tarvitsin ja saisin myös 40 e armahduksen.

Muistin, että olen saanut muitakin armahduksia samalta pankilta, aiemmista virheistä.

Purkauduin asiasta ystävälleni ja hän kertoi saaneensa kans mokakorvauksen. Mietin vain, onko tuo kannattavaa liiketoimintaa? Pidetään huonoa asiakaspalvelua ja maksetaan rähjääville asiakkaille korvauksia.

Töistä oli otettava vapaata ja lähdettävä bussille kohti Itistä.

Aikaa tähän prosessiin oli jo tuhlattu paljon. Ihan liikaa!

Photo by cheptu00e9 cormani on Pexels.com

Pääsin Itäkeskukseen ja remontissa olevaan Nordeaan.

Siellä oli kaksi virkailijaa ja yksi epävirallisen näköinen sisään/ulosheittäjä.

Ulosheittäjä tuli ovelle kysymään onko minulla ajanvaraus. Hän ei heti uskonut, että minulla oikeasti oli ajanvaraus. Asiaa piti vakuutella pariin otteeseen. Tunsin itseni tunkeutujaksi.

Asiakaspalvelu oli tiskillä hyvää ja virhettä pahoiteltiin moneen kertaan. Tiedän, että virkailijat tekevät parhaansa. Systeemi on mätä. Jokin on siinä pahasti pielessä.

Työntekijät ovat varmasti kovilla, koska heidän pitää vakuutella asiakkaille outoja ratkaisuja, kuten alla.

Kuuntelin vieressä asioivaa miestä. Hän oli lopettanut tilinsä joulukuussa, mutta pankki oli tehnyt virheen ja tili oli yhä auki.

Mies oli tullut lopettamaan tilinsä face to face, mutta virkailija sanoi, ettei sitä voida siinä pankissa tehdä.

Mies ohjattiin soittamaan asiakaspalveluun.

Mies raivostui… Hän oli soittanut koko viime viikon asiakaspalveluun ja odotusaika oli ollut AINA tunnin. Hän kieltäytyi enää soittamasta ja halusi vain lopettaa tilin heti.

Tilin lopetus ei ollut mahdollista -siinä pankissa. Piti varata aika johonkin toiseen, joissa tilejä lopetetaan.

En jäänyt kuuntelemaan lopputulosta, mutta tunsin miehessä kiehuvan raivon omana raivona.

Onko hyvää asiakaspalvelua saada ihmiset raivoihinsa? Vai onko vika meissä, jos emme siedä tuota pompottelua!

Photo by Pixabay on Pexels.com

Miten asiat ennen hoituivat?

Mennäänpä vuosikymmeniä taaksepäin. Silloin asiat sujuivat.

Pankkivirkailijat tekivät käsin tilin avauksia, sulkuja, nostoja ja panoja… Jonot liikkuivat. Hatunnosto entisaikojen pankeille. Wau niitä naisvirkailijoita, jotka kauniisti meikattuna ja hymyillen ottivat asiakkaita vastaan ja palvelu pelasi aina saumattomasti!

En voi luottaa pankkiin, enkä postiin. Ellen olisi itse ollut tarkka tänään, olisin ollut pulassa!

Kukaan ei ottanut vastuuta tilini viimeistelystä, ellen ryhtynyt räyhäämään!

Mitä tästä opin? Passi pitää olla voimassa aina. Pankkia voi vaihtaa.

En halua moista puhelinjonotuskokemusta enää. Hermoni eivät sitä kestä. Systeemissä täytyy olla vika. Ei tämä ole muutoin selitettävissä.

Ehkä on äänestettävä jaloilla.

Iloista vappua:) Klaaraa vappu.

Tämä viikko on villi. Täynnä puuhaa !

Bythe<3

iirispiiris

4 kommenttia artikkeliin ”Rakas päiväkirja- Raivostuin tänään…

  1. Elän täysillä mukana tätä tarinaasi. Meillä täällä ”maalla” ei ole ehkä ihan noin tiukkaa, mutta asioimaan pankissa ei pääse ilman tiettyä proseduuria. Ennen ”pankkineiti” muisti tilinumeroni ulkoa ja saatoin soittaa hänelle, että siirtäisi tililtäni tyttären tilille summan. Hän siirsi. Ongelma kuin ongelma, niin aina löytyi apu tai neuvo. Nyt en viitsisi edes yrittää. On kyllä myönnettävä, että nykyisen systeemin puitteissa jotkut asiat onnistuvat juuri vuosikymmenten pankkisuhteen takia ja parhaansa henkilöt yrittävät.
    Me, jotka pystymme sähköisesti, puhelimitse, chatin kautta jollakin tapaa hoitamaan asioitamme, olemme onnenpekkoja, vanhemmat ja henkilöt, jotka eivät osaa tietokoneitse hoitaa asioitaan, ovat kovilla.
    Onneksi en asu pääkaupunkiseudulla.

    1. Onneksi en enää asu pääkaupunki seudulla… Mitä enemmän asiaa mietin sitä surullisemmaksi tulen heidän puolesta jotka siellä asioivat. Asioiminen on kuin märässä suonsilmäkkeessä tarpomista… vie aikaa, eikä mikään suju. Aika on pois omasta kukkarosta ja sujuminen hermoista… Kiitos taas kommentista<3

  2. Oikeita asioita kerrot.. Oma säästöpankki kuulemma ainoa täällä Seinäjoella missä virkailijat tiskillä ja asiat hoituu..

Vastaa käyttäjälle iirismarja Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s