RUMASTA KAUNIIKSI

Tässä blogissa pohdin kuvattavana olemisen kammoa ja lievää itseinhoa… Jos kamera kääntyy päin- Miten sen koet? Jäykistytkö? Onko sinulla aikoja jolloin peilikuvasi suorastaan inhottaa?

Uskallatko asettua peilin eteen ilkoisillaan, vai kurkkaatko säpsähtäen kuvajaistasi? Läjähtikö etukamerasi vahingossa päälle ja näytit siinä aivan hirveältä?

Jos edes joku noista ylläolevista kolahti, ollaan oltu samassa veneessä, hiphurraa:)

et ehkä ole tajunnut, mutta olet kaunis!

Tiesitkö sinä, että on olemassa häiriö, jossa ihminen kokee itsensä rumaksi, vaikka on kaunis? Tuossa häiriössä nätti tyttö nimittää itseään rumaksi, eikä kukaan saa kitkettyä tuota ajatusta hänestä.

Tuota itsensä rumaksi kokemisen häiriötä kutsutaan nimellä Dysmorfinen ruumiinkuva. Tutustuin tuohon ongelmaan jo ollessani 13 v. Silloin minulle läheinen tyttö päätti, että on ruma!

Seurasin avuttomana vierestä tuota tapahtumaa. Harmitti, etten tiennyt silloin enemmän aiheesta.

Todellisuudessa hän ei ollut ruma, ei sinne päinkään, mutta dysmorfinen häiriö väitti toisin.

Anorektikko näkee itsensä lihavana ja dysmorfisesta häiriöstä kärsivä, rumana. Olen itsekin lievästi dysmorfinen, mutta vanhemmuttani se tunne on haalistunut haalistumistaan.

Tutustuin lisää tähän vääristymään kosmetologin työn kautta. Kosmetologit ovat luontaisia psykologeja. Meille purkaudutaan sellaisista asioista joista ei ole uskallettu puhua kenellekään. Hoitolassani kyynelehdittiin monta kertaa, useimmiten helpotuksesta, kun sai avautua kipeistä aiheista…

Vuosikymmeniä myöhemmin näin pari dokumenttia itsensä rumaksi kokevista ja sain vastauksia kysymyksiin. Ilmiö oli olemassa ja siitä puhuttiin. Se ei ollutkaan vain sen yhden tytön ongelma vaan suurempi ilmiö. Näiden tyttöjen olisi hyvä tietää, ettei heidän ulkonäössään ole vikaa, problema on sisäinen, ei ulkoinen.

Dysmorfiseen häiriöön tulisi hakea apua, kuten muihinkin itseä rajoittaviin häriöihin. Oheisesta linkissä enemmän aiheesta

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00364

MAAGINEN MUUTOS

Tein muutaman tavismallikeikan (upeassa naisryhmässä) pari vuotta sitten eräälle vaatekauppiaalle. Näytöksessä pyrin kävelemään ryhdikkäänä ja oikaisin kyyristyvän selkäni väkisin. Jälkikäteen näin valokuvan kävelystäni. Kävelin leuka taivasta kohti kuin mikäkin Elvis. Nolotti.

Nolostumisen jälkeen, menin mukaan vielä seuraavaan näytökseen ja päätin imeä vaikutteita hyviltä kävelijöiltä. Huomasin, että he liikkuivat kissamaisen rennosti, rauhallisesti ja naisellisesti lavalla ja leukakin pysyi suorassa tai oli viehkosti alaspäin.

Nämä naiset syttyivät lavalle astuessaan. Energiatason muutos oli maagista katseltavaa.

Sain valtavasti voimaa noiden naisten hyväksyvyydestään itseään kohtaan. He roihahtivat loistoon korkkareissan kissakujalla. Aikuiset runsaslinjaiset naiset suorastaan tihkuivat karismaa. Ei siis ihme, että on olemassa ilmiö nimeltä Puumakuume...

Valokuvaus on yksi tapa ilmaista sisäistä maailmaa, dokumentoida elämää.

Lämpene selfiekulttuurille…

Onko selfien ottaminen sinusta itsekästä? Ärsyttävää?

Nuoruudessani kuvia otettiin vain suurissa juhlissa, lomilla ja yhteistapaamisissa. Kuvissa oltiin juhlavissa asuissa ja haudan vakavina. Pelleillä ei saanut, eikä nauraa… Kuvauksia jännitettiin niin, että pahaa teki. Filmit olivat kalliita joten niitä ei tärvätty turhuuksiin. Meistä kasvoi kuvauskammoisia.

Ajatteletko sinäkin ettei sinusta saa hyviä kuvia?

Olet väärässä! Sinusta saa upeita kuvia! Tiedän sen!

Kaikki on kiinni valotuksesta, taustasta ja poseerausasennosta. Poseerausasento on tärkeä, harva onnistuu vellipussina ollessaan. Kokeile näitä kikkoja seuraavaan kuvaukseesi ja huomaa ero.

Järjestä itsellesi rauhallinen hetki jolloin teet kuvaushommat. Ajasta kuvaus vähintään 5 sekunttiin. Jos sinulla ei ole telinettä mihin laittaa kamera, teippaa se kiinni tukevasti johonkin… Etsi nätti tausta.

Ryhdy treenaamaan… Tärkeintä on se, että itse koet onnistumista ja opit tykkäämään ulkoisesta sinusta.

Ihminen pienentää ja suurentaa itseään sopeutuakseen eri tilanteisiin. Se on joskus rasittavaa.

Näillä tempuilla kuvat paranevat

  1. Vatsa katoaa kun työnnät takamusta taakse (edestä kuvattuna)
  2. Älä liimaa käsiä pitkin kroppaa, jätä aina rako
  3. Älä nosta leukaa liian ylös
  4. Katso puhelimen kameraan, älä omaa kuvaa ( katse näyttää tyhjältä, jos silmät ei osu kameraan)
  5. Jännitä suupieliä, jotta ne kaartuvat ylös (Duckface on ääri-ilmiö ja makuasia)
  6. Jalat haara-asennossa uhkut itsevarmuutta
  7. Nosta toista lannetta hieman ja aseta käsi vyötärölle, vartaloon tulee kaari
  8. Pelleile ennen kuvaa, hypi, tanssi, huuda, rummuta, ole tarzan…
  9. Hanki kolmijalka, johon laitat kännykän (Gigant noin 30 e)
  10. Ajasta, jotta ehdit kuvaus paikalle ja voit poseerata rauhassa
  11. Sisäkuvissa ota selfie ikkunan edessä
  12. Pimeänä aikana sytytä kaikki valot huoneeseen ja laita kamera valoa vasten
  13. Tee fiiliskuvia, kahvikuppi käteen jne…
  14. Jännitä kroppaa hieman, mutta tiputa hartiat rennoksi
  15. Ole hieman sivuttain hartialinjasta, jotta vartalosi tulee kauniimmin esiin
  16. Älä ota kuvaa suoraan edestä
  17. Leiki käsillä, heiluta tukkaa

Usko tai älä, harjoittelemalla saat upeita kuvia. Näet, että olet söpö, etkä lainkaan niin karmea mitä luulit. Selatessasi kuvia, älä hauku itseäsi! Se on kielletty! Itsensä haukkuminen on negatiivista energiaa ja syö miestä mäessä.

Sen sijaan katso mitä voi parantaa, oliko valo sittenkään hyvä? Entä asento? Tausta… Kiinnitä niihin huomiota kuvatessasi uudelleen.

Aina löytyy heitä jotka arvostelevat ja pitävät selfiekulttuuria typeränä. Heitä joille ei kelpaa mikään eikä kukaan.

Kaikilla on oikeus loistaa ja säihkyä, sillä sitä varten meidät luotiin.

Hauskaa voi pitää niin monella tapaa. Itseen kannattaa tutustua monesta kulmasta, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Luo hauskoja muistoja

Jätämme muistoja jälkeemme. Korona-aikana on hyvä käydä kuvamuistojen kimppuun. Itse perkasin kaikki tuntemattomat muistojen kansioista ja suunnittelen tekeväni kuvakansion itsestäni, jotta lapseni ja hänen lapsensa voivat muistella minua kuvien kautta.

Ihminen joka näkee itsensä positiivisesti, voi takuulla paremmin kuin se, joka ei näe.

KUULUMISIA

Tyttäreni tuli viettämään viittä vapaapäivää luokseni. Hän on nuoresta iästään huolimatta valmistunut jo ensimmäiseen ammattiin. Katsellessani päättötodistusta en voinut muuta kuin huokailla.

Tytär on hankkinut hyvät arvosanat työn ohessa opiskellen. Hän valmistui METROPOLIASTA markkinoinnin Tradenomiksi. Hän on itsenäinen ja määrätietoinen nuori nainen. Pidämme kevään korvilla valmistujaisjuhlat ja niitä on kivaa suunnitella.

On ihanaa olla taas äiti… Äityis on minulle mm. ruokaa ja herkkuja. Oikeastaan yksin elämisessä on surkeinta juuri se, että syö yksin. Ruokailu on tapahtuma joka tulisi jakaa toisten kanssa.

Alkoi niin tekemään mieli mokkapaloja! Lähden tästä hakemaan voita, jotta ne onnistuvat. Osaankohan enää edes leipoa?

Toivottavasti sinä tarkenet ja voit erinomaisesti!

ByThe<3

iirispiiris

Tässä yleinen kuvausvirhe. Ykköskuvassa katson omaa kuvaa puhelimessa, enkä kameraa. Kakkoskuvassa ilme on kirkkaampi, koska katson kameraa, enkä kuvaa puhelimessa

6 Comments

  1. Kikka L.

    Tunnistin itseni. Minulle on aivan sama tässä iässä (elokuussa täytän 70v.) olenko ruma vai kaunis – mitä siis en ole, mutta jostain syystä minua vaivaa näkyä valokuvassa. Selfieitä en ota enkä tunge kameran linssin eteen. Minusta on aikoinaan otettu kauniit lapsikuvat, hyvät yo-kuvat, muita muutamia hyviä kuvia, mutta en mielelläni katso itsestäni otettua kuvaa. Peiliin katson sen, mitä meikatessa pitää, eli kasvot kaulaan asti, muuten en ole katsonut peiliin kokokropallisesti vuosiin. Nyt olen kuntosalilla joutunut näkemään itseni peilistä, usein otan silmälasit pois, etten kunnolla näe.
    En ymmärrä tätä, kukaan ei ole koskaan haukkunut rumaksi tai arvostellut, ihoni on hyvä, osaan meikata ikäiselleni sopivasti, hiukset yksinkertaisesti ok, mutta kroppani tekee sen vastenmielisyyden. Olen mallia lyhyt, leveä ja pyöreä. En ole koskaan ollut ns. laiheliini, hoikka olin nuoruudessa, kun jaksettiin laihdutella ja rientoja oli moneen paikkaan.

    Uimahallilla näen kokoisiani naisia ja monenlaisia vartaloita, joidenkin rinnalla näytän soukalta jopa. Tiedän, etten enää laihdu, vaikka mitä tekisin ja viisaat kehottavat hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
    Tämän kaiken takana on äitini, joka koko ikänsä ihaili hoikkuutta, jopa laihuutta. Ei ole väliä on ryppyinen, onko rokonarpinen, onko hiuksia, onko mitään, kunhan on hoikka!
    Kaikista ihmisistä hän aina ensin huomasi laihtumisen tai lihomisen. Hän kävi erään artistin konserteissa ja kysymykseen millaista oli hän vastasi, että artisti oli lihonut, mutta lauloi silti hyvin.
    Voisin kertoa näitä juttuja loputtomiin, en toisaalta anna niille mitään arvoa, mutta jotenkin olen sen itseinhoni hänen puheistaan ja kriteereistään imenyt.
    Kylläpä nyt purskautin , toisaalta aiheesi iski oitis johonkin hermoon.
    Tunnen muutaman henkilön, jotka ovat kaikin puolin sopusuhtaisia, mutteivät onnellisia tai positiivisia.
    Olen mieluummin oma itseni.

    Tykkää

    1. iirismarja

      Miten hassua Kikka, äidilläni on sama veisuu… Ihmisistä hän huomaa lihomiset ja lihomiset… ei niinkään laihtumisia. Kuuluisikohan tuo ajatusmalli jotenkin heidän ikäluokan käsitykseen kauneudesta? Olen iän myötä huomannut, että jokaiselle ihmistyypille on ihailijansa ja se on hienoa. Kriittisyys on omassa silmässämme ja tämän päivän vapaa valokuvakulttuuri saattaa vapauttaa siitä. Ihanaa, että iän myötä kaikki haalenee, silmäripisen väri mukaan lukien, mutta myös suurimmat itseinhot ja roihuisat tunteet… Ihanaa, kun purskautit. Halaisin jos voisin. Olet upea<3

      Tykkää

  2. Hemmu

    Samoin, äitini ilmoitti aina paljonko painaa ja että onneksi on hoikempi kuin se ja se. Ihme, ettei muhun tarttunut tuo hoikkuuden ihannointi, harvoin viitsin nykyään katsoa itseäni peilistä kun olen eläkkeelläkin. Kiinnostavampaa katsottavaa riittää?
    Jos sallit tähän makaa erin ajatelman:Hautajaisissa ei koskaan pohdita edesmenneen painoa tai reiden ympärystä.
    Sori tämä musta ajatelma, mutta laittaa asiat oikeisiin suhteisiin.
    Vähän sama kuin lasten ollessa pieniä:Mietin, etteivät he isoina muista, montako kertaa vuodessa pestiin ikkunat, mutta ehkä muistavat, kun äiti leikki piilosta heidän kanssaan:)

    Tykkää

    1. iirismarja

      Totta turiset ja aika jännää, että sinunkin äitisi piti hoikkuutta arvossaan, olen luullut, että se on vain oman äidin päähän pinttymä. Hih, olisipa hautajaiset jos siellä mietittäisiin reisien kokoa tai elopainoa kahvikuppien kilistessä lusikoita vasten… Kunhan on hyvä itsensä kanssa, se on tärkeintä. Minuunkaan ei ole tarttunut hoikkuuden ihannointi, olen ollut suht hoikka tekemättä mitään- Ihanaa alkavaa viikkoa ja kiitos kommentista<3

      Tykkää

  3. Seijakoponen

    Hei olipa kiva lukea ja löytää tämä miten paljon meillä naisilla onkaan noita muiden (kasvattajien) istuttamia laatuvaatimuksia mitkä seuraa koko elämän. Olen joskus katsonut noita tv-sarjoja joissa 300kg kipuilee miksi ollaan tässä niin kaikissa joku tunne elämän haava Äiti moittinut, haukkunut niin ruoka lohduttanut. Itsellä ehkä niin, että ei haukuttu eikä kehuttu näköjään on pitänyt muodostaa oma käsitys arvostan kaikissa naisellisuutta

    Tykkää

    1. iirismarja

      Hei, olipa ihanaa, että kommentoit. Kyllä, näin se on muiden istuttamista lausahduksista kokoamme itsemme. Katsomme peiliin niiden kautta. Onneksi koko elämä on kasvamista ja aivot ovat plastiset…voimme muuttaa käsityksiä ja ryhtyä armollisemmiksi itseämme kohtaan. Mukavaa sunnuntaita:)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s