Voisitko sinä kuvitella lähteväsi ja jättäväsi kaiken hetkeksi taakse? Eikö se ole ihana ajatus… Kaikki jäisi taakse, ja olisit hetken perheessä aikuisena aupairina.
Oletko jo pitkään halunnut muutosta? Jotain uutta, jossa olla hyödyksi ja poissa tutusta ympäristöstä.
Aupair-jutut kuuluivat ennen vain nuorille seikkailijoille, mutta nyt me vanhemmat ihmiset olemme tunkeneet sillekin alueelle.
Ihmisen elämä on hassu… Meillä on hirveä halu sitoa itsemme johonkin. Vähän kuin pudottaa ankkuri veteen ja kun olemme sidoksissa joka suuntaan, työhön, pankkiin, puolisoon ja lapsiin, ei meillä enää ole mahdollisuus irtiottoihin.
Mikä tuossa irtiotossa sinua mietityttäisi?
Monikin asia varmasti. Itseäni mietitytti raha, aikataulu, asunto, oma kunto? Perhe, sopeutuminen jne…
Mutta aina voi fiilistellä?
Jos kotona on kaikki hyvin, reissu onnistuu Aupairinakin
Ihmisellä pitää olla tasainen mieli, pärjätäkseen uusissa ympyröissä.
Olin irtisanoutunut työstä, ja tyhjä kalenteri välkkyi edessä. En halunnut täyttää tulevaa KELAn ehdoilla. Halusin täyttää sen omilla ehdoilla ja lähteä hittoon! Vaikka niin kauas missä pippuri kasvaa!
Halusin olla yhtä vapaa kuin taivaan lintu. Levittää siivet ja mennä.
Ilman sosiaalista mediaa en olisi reissuun päätynyt. Kaikki kunnia kuuluu siitä facebookin sivustolle – suomalaiset aupairit.
Minustako Aupair?
Menin pelkkää uteliaisuutta tuolle Facebook Aupair sivustolle ja selailin perheiden ilmoituksia. Minua kiinnosti Espanja tai joku muu lämmin maa, eikä mielessä vilahtanut Australia.
Australiaan omasin kliseisiä ennakkoasenteita.
…krokotiilien pelkoa, hämähäkkikammoa, ihosyöpää auringosta jne…
Oli jänskää katsella ilmoituksia ja pohtia, uskaltaako?
Vatsan pohjaa kutkutti.
Yhden perheen kuva pysäytti. Tuntui, että perheen äidin hymy oli tuttu. Se tuttuuden tunne oli ällistyttävä!
Luin ilmoituksen moneen kertaan ja huomasin heidän etsivät nuorta aupairia.
Ajattelin, että mitäpä siinä häviän jos kysyn… Ja niinpä muotoilin heille lyhyen viestin ja esittäydyin.
Sitten tulikin vastaus, että moi… Olemme kiinnostuneita kuka on noin rohkea sinun iässä?… Ja siitä se sitten lähti, hullu ajatus alkoi kasvaa todeksi.
Puhuessani perheen äidin kanssa puhelimessa huomasin, että arvomaailmamme oli samanlainen. Tuntui turvalliselta mennä heille. Perheen äiti on suomalainen, pitkään australiassa asunut, upea pakkaus.
Miten valmistautua matkaan Aupair?
Vatsan pohjaa kouraisi… Vuokra-asunnon irtisanominen, varastotilan hankkiminen. Viisumin ja matkalipun hankinta. Reitin suunnittelu.
Jälkikäteen ymmärrän, että tämä kuului kohtalonpolkuuni.
Uskon, että luomme itse elämämme, mutta jotkut tienhaarat on kirjoitettu.
Näin kuukautta ennen unen, jossa putosin maan alle ja sieltä etenin hurjaa vauhtia oranssia putkea pitkin loputtomalta tuntuvan matkan.
Silloin en tiennyt mitään tulevista muutoksista, mutta herättyäni olin järkyttynyt ja vaistosin, että jotain on tulossa.
Jos olisin sanonut tuolle tilaisuudelle Ei pelkojeni takia, elämäni olisi tänään toisenlainen. Onneksi en antanut pelkojeni rajoittaa, vaikka niitä oli paljon.
Tee reittisuunnitelma turvallisesti
Päädyin Finnairin lennolla Singaporeen ja sieltä jatkoin matkaa Sydneyhyn. Ostin menolipun ja jälkikäteen kuulin, että Australiaan menevillä pitää olla menopaluulippu. Siis älä osta pelkkää menoa!
Onneksi en ollut koskaan katsonut Australian rajalla ohjelmaa. En varmasti olisi osannut sanoa mitään järkevää jos minut olisi otettu kuulusteluun , vaan olisin iloisella nassulla täräyttänyt meneväni aupairiksi ja se olisi ollut laitonta. Minut olisi karkotettu saman tien takaisin… Joten älä kerro rajalla meneväsi Aupairiksi, sillä se ei ole sallittu varsinkin jos saat korvausta.
Purjehdin Australiaan onnekkaana kuin Hannu Hanhi.
Aupairin tehtävät
Työskentelin maanantaista-perjantaihin 5 h per päivä. Työt alkoivat 7.30-10.30 ja jatkuivat 15-17.
Aamuisin katsoin, että perheen kahdella isommalla pojalla on eväät ja koulupuvut kunnossa. Sitten kun pojat olivat lähteneet, jäin järjestelemään kotia. Laitoin pyykit pyörimään ja niitä riitti jokaiselle päivälle runsaasti. Rakastin pyykkien viikkausta ja pyykkien narulle ripustelua. Oli hauskaa kuunnella lintujen konserttia ja levittää pyykkiä narulle.
Sen jälkeen siistin keittiön. Petasin 3 makuuhuoneen sängyt. Jokaiselle päivälle kuului joku erikoistehtävä joka ylläpiti kodin yleistä järjestystä.
Kodissa kävi siivooja, joten minun ei tarvinnut lattioita pestä. Aina silloin tällöin pyyhkäisin lattiat jos imurointi ei riittänyt.
7.30-10.30 välillä olin jo askelmittarin mukaan tepastellut 6000 askelta, joten ymmärrän, että tarvetta kotiavulle oli.
Tuntui valtavan hyvältä tehdä asioita käsien kautta. Saatat ajatella, että olipa helppoja hommia, mutta niihin oikeasti hulvahti tuo viisi tuntia ja monta kertaa sai pyyhkäistä hikeä otsalta.
Perheen äiti oli erinomainen organisoija ja hän oli tehnyt listan etukäteen, joten minulle jäi asioiden toteutus. Ihailin hänen organisointikykyjään joka piti arjen kasassa ja otin hänestä paljon oppia mukaani. Vanhempi ihminen voi oppia nuoremmalta, sillä nuoret tietävät uusimmat niksit.
Aupairin edut
Minulla oli mukavasti omaa aikaa ja omat tilat käytössäni. Asuin kolmikerroksisen talon alakerrassa. Minulla oli oma moderni keittiö, iso olohuone ja makuuhuone. Kylppäri oli myös käytössäni ja rauhaa oli riittämiin.
Sain ajaella perheen autoilla halutessani ja viikkorahaani kuului perheen ylläpitämä kännykkä,nettiyhteys, ruoka ja juoma.
Aupair ei voi jäädä pidemmäksi aikaa kuin viisumi sallii…
Monet kyselevät miksi en jäänyt Australiaan? Mihinkään maahan ei saa jäädä oman tahdon mukaan, sillä viisumit määräävät oleskeluluvan.
Australiaan saa mennä töihin max. 35 vuotiaat, joten ikäiselleni työviisumi olisi ollut mahdoton.
Menin maahan vierailuviisumilla. Vierailuviisumi on voimassa 3 kuukautta kerrallaan.3 kuukauden välein on poistuttava Australiasta jotta vierailuviisumi päivittyy.
Viisumin uusintaan on lennettävä toiseen maahan ja Australiaa lähin on New Zealand tai joku Indonesian maa…
Australia kelluu meressä joten lyhyt matka ei ole minnekään.
Menin New Zealantiin Aucklandiin.
Siellä tunsin itseni hyvin yksinäiseksi. Auckland oli kotoisa ja siellä oli hurjan kaunista, se riipaisi, että miksi hitossa koen jotain näin upeaa yksin?
Olisi ollut kiva jakaa Aucklandin reissu jonkun kanssa.
Maksoin itse Aucklandin matkan, vaikka siellä käyminen oli edellytys, että voin olla sopimani 6 kk perheessä.
Jos nyt lähtisin, menisin vain 3 kuukaudeksi, sillä tuollainen viisumin uusimisreissu on jotenkin raskas. Varsinkin New Zealandin tullissa kohtasin varsinaisen myllytyksen. Meinas mennä hermot ja melkein jo itsekin epäilin maahatuloaikeitani. Mutta myllytyksen jälkeen pääsin maahan.
Ehkä tuo yllättävä tullikokemus, eli kova kuulustelu mitä aion tehdä maassa, pahoitti mielen.
Oliko viisumin saaminen helppoa?
Viisumi on helppo hakea netin kautta. Sain omani hetkessä ja se kirjautui passiini, joten mitään papereita ei tarvinnut olla mukana. Printtasin silti viisumin, jotta se oli myös paperisena kaiken varalta.
Viisumiasia on tärkeää tiedostaa ja toimia kunkin maan sääntöjen mukaan. Esimerkiksi Australiaan ei kannata lähteä roudaamaan ruokaa.
Lentokoneessa saa täytettäväksi kortin johon tulee merkitä kaikki ruoka, tuliaiset ja omat lääkkeet.
Lääkkeistä on hyvä olla reseptit mukana. Listasin kotona kaiken ruutupaperille, jotta lentokoneessa oli helppoa kirjoittaa asiat korttiin, eikä mikään unohtunut.
Mikä reissussa oli vaikeinta?
Tehtävistä eniten jännitin autolla ajamista, vasemmanpuoleista liikennettä ja ahtaita teitä jyrkkine mäkineen.
Eniten mukavuusaluettani koetteli kanat ja niiden hoitaminen. En nimittäin ollut koskaan tutustunut kanoihin aiemmin ja nämä olivat melkoisia riiviöitä. Siitä linkki hauskaan blogiini ohessa. En tiennyt, että kanat (pirkuleet) kakkaavat muniessaan.
Kanoille olin varmasti naurunaihe, karvaisissa tossuissani.
https://freegrannynanny.com/2020/02/02/apua-miten-kanoja-hoidetaan/
Jouduin tekemään työtä omien asenteideni kanssa ja antamaan peloilleni tilan tulla ja mennä. Tiesin, että jos pelkäisin liikkua reissuni olisi pilalla.
Ötökkäkammolle ei ollut sijaa.
Siellä oli hämähäkin verkkoja joka puolella, ne olivat paksummista seiteistä kuin villalanka, mutta kun perheen jäsenet eivät panikoineet hämähäkeille, en panikoinut minäkään.
Kylppärissä vilisi torakoita öiseen aikaan, mutta siihenkin tottui.
Karmeinta oli se, ettei ruokia voinut pitää vapaasti laatikossa. Kerran riisipakettini eli… vaikka olin avannut sen päivää ennen.
Keitin elävät tajuamatta mitään, mutta syöminen kertoi, että jotain oli vinossa ja sitten kurkkasin pakettiin…
Välillä sisiliskot olivat hippasilla huoneessani jne…
Linnut olivat oma lajinsa… Niitä oli hauska seurata…Taivas oli täynnä meteliä päivällä, illalla kaikki hiljeni. Joidenkin lintujen sointi oli maaginen. Kuuntelin sitä miltei hypnotisoituen.
Tein itselleni selväksi sen, että otan hetken kerrallaan ja nautin auringosta ja teen joka päivä jotain kivaa vapaa-ajalla.
Olin reissussa Australian talviaikaan ja peti oli kuin jäälautta iltaisin. Kirjoitin sormikkaan kädessä blogiani. Päivisin aurinko teki talvesta miellyttävän, mutta kun ilta pimeni, kylmyys hyyti luita.
Se yllätti suominaisen, joka oli lukenut googlesta, että Australian talvi on kuin suomen kesä. Matkalaukkuni sisälsi vain hihattomia kuteita ja uusia oli hankittava jotta tarkeni.
Nukuin siellä kuitenkin niin hyvin, ettei mitään rajaa. Seinän takana rapisi iltaisin, suurisilmäiset ötökät siellä rapistelivat ja viettivät öitään, mutta kun kukaan ei hyökännyt kimppuun, hyväksyin rapinat.
Jännitin etukäteen tykkäävätkö lapset minusta, kun olivat tottuneet nuoriin ja pirteisiin aupaireihin ja nyt sinne tuli kulahtaneempi versio.
Nuo lapset olivat sydämellisiä tapauksia ja ottivat minut vastaan kauniisti. Heidän kanssaan synkkasi hyvin ja vieläkin ajattelen heitä hymyillen. Lasten energia on niin puhdas ja aito. On mahtavaa seurata millaisia ihmisiä heistä aikanaan tulee.
Tein itselleni selväksi sen, etten mene toisten kotiin esittelemään omia kasvatustapojani tai olemaan besser wisser kotitöissä. Minusta oli hauskaa löytää uusia tapoja ja opin paljon.
Esimerkiksi vihannekset pesen heidän tavallaan yhä. Laitan etikkavettä altaaseen ja huljuttelen siellä vihannekset puhtaiksi. Se toimii erinomaisesti, eikä enää ole huolta jäikö multaa johonkin.
Mikä oli parasta Aupairina?
Opin paljon itsestäni. Minulla oli tilaisuus kuunnella mitä sisimpäni kertoo ja sillä oli hurjasti asiaa. Se pulisi kuin papupata.
Löysin kadonneen minuuteni. Se oli ehdottomasti parasta koko reissussa.
Tutustuin myös uusiin ihmisiin. Vietin mukavia hetkiä heidän kanssaan ja opin uusista kulttuureista.
Avalon Beach on pieni terveysintoilijoiden paikkakunta Sydneyn esikaupunki alueella. Mihin ikinä katsoo, vesi kimaltaa hopeisena ja tuo näkymä oli sielun ruokaa!
Opin arvostamaan hetkeä ja hyvää kahvia. Australiassa juomani kahvit olivat täyden kympin arvoisia!
Avalon Beachin ihmiset ovat valtavan ystävällisiä. He pysäyttivät kadulla jutellakseen ja kysyäkseen kuulumisia.
Kaikki oli mutkatonta ja päättelin sen johtuvan auringosta. Jos se paistaa aina, niin sillä on takuulla merkitys ihmiseen.
Aina jos mieli menee miinukselle täällä, menen ajatuksissani Avalon Beachille. Elämän ihmeisiin pitää tarttua. Aussireissu oli yksi elämäni ihmeistä.
Telkkarissa alkanut sarja UNELMAELÄMÄ Australiassa inspiroi kirjoittamaan:)
Ja monet uudet lukijat ovat halunneet tietää aupair ajasta tarkemmin.
Vuoden 2018 alussa en tiennyt, että elämäni heittää härän pyllyä…
Tuon suuren muutoksen jälkeen olen suhtautunut jokaiseen hetkeen siten, että onpas jännää, mitäköhän taas tulee…
ByTheHeart
iirispiiris
GrannyNanny 