Ensitreffit ja 90- päivää alttarille…

Photo by Taryn Elliott on Pexels.com

Treffit unelmien kanssa

Jos Pave Maijanen soittaisi ja kysyisi lähtisinkö hänen kanssaan järvelle- Niin tottakait lähtisin. Sillätavoin ennen treffattiin… Me odotettiin jopa vuositolkulla tärkeää puhelua – Jos sitä ei tullut meni kauan ennenkuin toivuimme tappiosta. Me olimme hyvin uskollisia sille yhdelle, joka useasti ei ollut edes meitä huomannut.

Mieti… Miten pieni mahdollisuus meillä oli ennen löytää täydellinen kumppani. Tutkimusten mukaan 90% pareista on onnettomia. Siis vain 10% on onnistunut valinnoissaan.

Mieti… Ennen tuomittiin avioerot! Kiduttiin ties minkälaisissa oloissa, jotta yhteiskunta ja ymäristö hyväksyi!

Voi GRRR… on meillä ollut kasvatus!

Meillä ei ollut ketään auttamassa parinvalintaa. Itse saimme söhertää… Menimme nenän kautta… Vähän kuin eläimet, tunnustellen … Jos ulkonäkö tai joku muu miellytti, annettiin suuriakin virheitä anteeksi.

Oikeastaan sukupolvemme on ollut ”tuurin ja vainun” armoilla parinvalinnassa. Kun hormonit hyrräsivät ja piti saada jälkikasvua aikaan, tartuttiin kravatista sitä joka kelpasi ja sen kanssa perustettiin perhe, koska oli jo aika!

Meitä edeltävällä sukupolvella oli vielä tiukempaa…25- vuotiaita kutsuttiin ”vanhoiksi piioiksi” ja se oli status jota piti välttää hinnalla millä hyvänsä.

Siis monet menivät ensitreffeille avioliittoon silloinkin, kaava oli vain eri.

tekstissä mukana*mainoslinkki kirjakauppaan

Photo by Taryn Elliott on Pexels.com

Treffit ovat muuttuneet

Jos avaa telkkarin siellä treffaillaan jos jonkinlaisin keinoin, jopa nakuna… On sinkkuillallista, oi… ei… en jaksa edes muistaa. Tiedät kyllä ne kaikki, maanviljelijöistä alkaen.

Ehkä tämä sukupolvi löytää parempia kumppaneita sillä valikoima on globaali ja kumppani voi löytyä jopa omasta kännykästä. Ei tarvitse kauas mennä kalaan.

Tauko telkkarin katsomisessa

Olin kaksi vuotta katsomatta telkkaria.

Ei vain huvittanut. Katsoin Netflix:iä tai Ylen areenaa. Niissä riiti tarpeeksi katsottavaa. Tuo paitsio seurasi luonnollisena sillä Australiassa en katsonut telkkaa lainkaan ja unohdin tavallaan koko jutun.

Tänä kesänä aloin vahingossa katsella telkkaria. Työskentelen kotona luurit päässä ja telkkari voi olla auki taustalla.

Valitsen ohjelmia joissa saa nauraa. Kalastan siten iloa elämääni. On erittäin puhdistavaa nauraa vedet poskilla ja irrota omasta arjesta hurtin huumorin avulla.

Mielestäni meillä on suomessa loistavia käsikirjoittajia ja näyttelijöitä.

Mutta, mutta, mutta… Minua on aina kiinnostanut ihmissuhteet. Se miten ihmiset niissä klaaraavat.

Olen päätynyt tirkistelemään ihmissuhteita parin sarjan kautta. Treffiohjelmat opettavat kotisohvalaista! Se on vähän kuin katsoisi tietokilpailua- Sohvalla osaa kaiken paremmin.

Photo by Emma Bauso on Pexels.com

Ensitreffit alttarilla

Emma ja Tuomas… He ovat aidoimmat ja siksi kiinnostavimmat osallistujat.

Heistä EI paria tule ja ymmärrän täysin miksi ei.

On pakko tunnustaa, että itsevarmuus on minulle tärkeä tekijä! Minuun vetoaa myös se, että kumppani tekee jotain omaa asiaa intohimoisesti. Epävarmuus tietää ongelmia, mustasukkaisuutta, riippuvuutta jne. Epävarmuus itsestä on oma sisäinen juttu, eikä kumppanin tehtävä ole sitä paikata.

Meidän ei pitäisi mennä ihmissuhteisiin odottamaan sitä, että joku paikkaa meidät. Kaamea vastuu toiselle…

Ensitreffit alttarilla ohjelma osoittaa, etteivät asiantuntiat voi luoda kemiaa ihmisten välille, sitä ei vain synny käskystä. Kemia on välttämätön liima pariskunnan välissä.

Kavereita voimme olla melkein kaikkien kanssa mutta romanttisesti syttyminen vaatii sitä oikeenlaista kemiaa.

Vaikka telkkarissa perustetut suhteet eivät usein kestä, ovat nuo rohkelikot ottaneet suuren askeleen omassa kasvussaan ihmisenä.

Ei voi olla oppimatta vioistaan. Jos näkee suunsa länkyttävän shittiä, josta ei ole ollut tietoinen, haluaa sen varmasti korjata.

Hatunnostot rohkeille pareille. Benqihyppykään ei ole yhtä pelottava kuin tuo alttarille asteleminen tuntematonta tapaamaan.

Riski mokata on suuri ja saamme sohvillamme heitä arvostella- Mutta olisiko meistä itsestämme noin rohkeaan treffailuun? Minusta ei ainakaan olisi.

Katselin sarjaa oikeastaan Tuomaksen ja Emman takia, muut parit ovat minulle ilmaa, koska he yrittävät mielestäni tehdä liian oikein, jotteivat mokaa ja siksi en saa heihin tarttumapintaa.

He suorittavat ohjelman loppuun kuten kuuliaiset kansalaiset.

Epäilen, että ohjelmaa rakennetaan draaman kaarta etsien, sillä muuten ohjelmaa ei katsoisi kukaan. Tuomas ja Emma valikoituivat siihen rooliin.

Osallistujilla pitää olla kuitenkin iso itseluottamus, että lähtevät koko showhun. Ei sinne nynnyt mene!

90- päivää morsmaikkuna

Ou nou… Olen katsonut ja miettinyt pariakin asiaa…

Ensinnäkin voiko noin itsekkäitä ihmisiä olla? Voiko noin sinisilmäisiä? Voiko noin mustasukkaisia ja omistushaluisia? Voiko noin röyhkeitä?

Jäin katsomaan sarjaa kun Amsterdamilainen mies pompotti vanhempaa naista, jolle oli laitettu huulitäytteet. Hätkähdin.

Pari oli järkyttävä sekoitus narsismia, uhriutta, masokismia ja riippuvuutta ja käskyttämistä.

Tuon parin väleissä ei ollut mitään ihailtavaa… Karmivaa katsottavaa!

Darcey, Darcey – Onko sinulla käynyt mielessä, että huuliisi voisi painaa pään ja nukahtaa, olet tuleville miesehdokkaille lentokoneessa kätevä apu jos niskatyyny unohtui kotiin.

Tää oli pahasti sanottu, mutta en voi käsittää miksi jo valmiiksi nätit naiset haluavat sitä liikaa …Huulitäytteet ovat hieno huulten piristäjä, oikein annosteltuna. Tämä on vain minun mielipiteeni. Sorry.

Darceyn ohjelmaa en aio katsoa (olen kyllä joutunut syömään sanani moneen otteeseen) Luulen saaneeni tarpeeksi koko 90 päivän ohjelmasta, kun ovat päässeet jo naimisiin asti… Colt ja Larissa, Eric ja Leida jne…

Täytyyhän tässäkin ohjelmassa olla takana muuta kuin pelkkää realytyä, käsikirjoitus ja ehkä hahmojen liioittelua, jotta ihmiset koukkuuntuu.

Photo by Dmitry Zvolskiy on Pexels.com

Lemppariohjelma pelastaa viikon

Mitä ohjelmia sinä katsot?

Noiden kahden ihmissuhdeohjelman lisäksi katson komedioita.

Katson myös remppaohjelmia, koska unelmani olisi ostaa rähjäisiä kämppiä ja remontoida ne ja myydä edelleen.

Katson ohjelmia jotka kertovat jotain Australiasta, vaikka rajanylitysohjelma karmii selkäpiitä.

Katson niitä ohjelmia jotka jotenkin auttavat minua ymmärtämään elämää tai nostattavat energiaani.

Viime viikolla kuuntelin kirjan… Rakkaus haltuun, Emilia Vuorisalmi. Jos kiinnotaa miten pitää rakkausenergiaa yllä ilman kumppania, kirjasta saattaa olla apua. * mainoslinkki ohessa.

Tanssin tietenkin Tähtien kanssa ja Elän vain Elämää

Bytheheart

iirispiiris

  1. 90 days jne oli mun lemöpari, mutta jossain vaiheessa putosin kyydistä ja oli tullut uusia pareja, jotka ei enää kiinnostaneet. Olihan siellä suomalainenkin morsian.. Friiltä katson rikoksia, mutta nämä taitaakin olla ainoat joita seuraan. Kaikenmaailman huutokilpailut ja uudelleenlämmitetyt Tuttujutut on kauhistus. Joten jäljelle jää kirjat tai harvoin Netflix. Hiljaisuus vetoaa nykyään yhä enemmän, kummallista.

    Tykkää

    1. Ihan sama täällä, hiljaisuus on paras, joskus täytän sen jazzilla… löysin ihanan marraskuun jazzin youtubesta. Telkkarista tulee useimmiten uusintoja se on aika hurjaa. Tosi sekavasti tulee toi 90 päivää ulos, välillä ei tunne ketään sieltä ja sit taas jatkuu…Huutokilpailut kauhistus ja uudelleenlämmitetyt myös… Mukavaa viikkoa<3

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: