Mitä jäi käteen ostoslakosta ja sokerittomuudesta?

Ihmismieli on kiemurainen. 

Ensin me haluamme asioita, tavaroita, vaatteita, meikkejä ja statussymboleja voidaksemme hyvin.

Sitten me kilpailemme siitä kuka pystyy välttämään kiusauksia parhaiten.

Kuka syö vähiten, kuka kyykkää syviten?

Menemme lakkoon osoittaaksemme vähintään itsellemme, että meillä on itsekuria.

Lakkoja on monenlaisia… On tupakkalakkoa, karkkilakkoa, ostoslakkoa, sokeritonta, tipatonta jne

Olin muutama vuosi sitten sokerittomalla työkaverini kanssa. Sokerittomuus oli helppoa ja silti ahdistavaa kun huomasi miten julmettuja määriä sokeria on ympätty viattomalta vaikuttaviin tuotteisiin…

Saatoin nuorena popsia keksipaketin samantien ja suklaat humahti suuhun yks kaks poks.

Oli pelottavaa lukea tuoteselostuksia ja nähdä julma totuus. 

Vaikka sokerittomuus oli lyhyt episodi elämässäni, Siitä jäi hyviä asioita… Suklaan tilalle tuli taatelit ja hedelmät.

Jogurtit (7palaa sokeria) jäi ja einekset. Toki retkahduksia sattuu, mutta olen sokerista tietoisempi.

Lakkoilut ovat aina olleet muodissa. Lakon aikana oma mieli tulee testatuksi. Se on vähän kuin laittaisi katkolle ihmissuhteen. Lakon aikana tajuaa oliko ihminen lainkaan tärkeä vai ei.

Lakko avaa silmät

Olin kuukauden ostoslakossa viime vuonna mutta se ei onnistunut täysin. Tuli eteen sateinen päivä, jolloin palelsi ja teki mieli jotain piristystä.

Ostamiseen sisältyy kipinän etsintää…

Ostaminen on mielen viihdyttämistä.

Olen tunneostaja ja tunnesokerihiiri Siis kaikki piilotetut tunteet sisälläni ovat ohjanneet joko suklaan kimppuun tai ostoksille

Sorruin molempiin heikoilla hetkilläni joko yksinäisenä tai kaihoisana.

Suklaata ostin yleensä (ja ostan joskus yhä) vihaisena, turhautuneena ja nälkäisenä. En juurikaan onnellisena. Eli suklaa on lohtukamaa.

Olen huomannut, että myös pelkkä ostoksilla käyminen ( ilman ostamista) rentouttaa ja saa ajatukset piristymään. On kivaa selata rekkejä, eikä kaikkea tarvitse saada itselleen.

Tunnistan nykyään millä mielellä lankeamishetkella olen ja mitä oloa yritän parantaa.

Ymmärrän, että voisin myös sanoittaa tunteeni, eikä niitä tarvitsisi piilottaa jonkun tarpeettoman asian ostamiseen tai tukahduttaa sokerin syömiseen.

Retkahdus ei tarkoita, että olisi epäonnistunut. Oppiakseen mitä oman pään sisällä tapahtuu, tarvitaan retkahduksia

Tunteita on vaikeaa SANOITTAA, kun on elänyt sen ajan jolloin tytöille sallittiin vain hyvien tunteiden näyttäminen ja kaikki negatiivinen piti salata.

Sokerittomuudesta hyötyy terveys, ostoslakosta hyötyy talous.

Loppujen lopuksi kumpaa vain kokeilemalla pääsee lähemmäs omaa itseään ja saa tietoa siitä mikä on se nappula joka stimuloi toimimaan milloinkin.

Upeaa, syksyä! 🌹Olen pulassa. Tietokoneen mukana meni myös salasanat… En pääse esim kirjoittamaan tätä työpaikalta lainaamalla koneella, sillä Google on armoton.

Puhelimella kirjoittaminen on hirveää. Mutta jotain hyvääkin, tällä viikolla olin kahdessa hyvässä haastattelussa. Pitäkää peukkuja 👍

Bytheheart

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: