Rumat pullat, sokeat tytöt ja sisäiset puheet

*sisältää kaupallisen mainoslinkin Adlibris kirjakauppaan

Photo by Andrea Piacquadio on Pexels.com

Millaista on vanhusten sisäinen puhe? Oletko miettinyt?

Onko se pelkkää kuoleman odottelua, kivun kokemusta, muistoja? Entä huominen? Millaista sisäistä puhetta huominen heissä herättää, onko siellä unelmia?

Pohdintaa epätäydellisyydestä

New Zealandin matkalla (2 vuotta sitten) huomasin kyltin jossa luki Rumien Pullien kahvila.

So cool! Miten oivallinen nimi kahvilalle. Miten vähän paineita leipojilla!

Meitä, joilla ei ole täydelliset pullat ja täydellinen elämä, on olemassa. On ihanaa, kun epätäydellisyydestä tehdään huumorilla tuote.

Jos asuisin Aucklandissa, istuisin aina juuri tuossa kahvilassa  rumaa pullaa mussuttamassa.

Epätäydellisyydellä on tehty rahaa iät ja ajat ja se vasta tuottoisa markkinarako onkin. Havahduin karkkihyllyllä Huonon äidin suklaapatukoihin. Jälleen loistava nimi tuotteelle, jolla vedotaan tunteisiin.

En ostanut Huonon äidin patukoita, joten en osaa sanoa mausta mitään. Nimi jäi kerta heitolla mieleen ja se markkinoinnissa on tärkeintä.

Ideaa voisi jalostaa loputtomiin… Palaneiden permanenttien kampaamoSurkean rakastajan alusvaatteetLaiskan siivoojan pölyhuiskuSilmäänviilatun asianajotoimistoDroppidikkarin apteekki

Niin ja tv- sarja—Suomen surkein kuski…. Eli epätäydellisyys on uusi musta! Hanki se! Sillä pärjää missä vain ja tulee hyväksytyksi paremmin.

Oletko sinäkin syyllistynyt siihen, että kerrot huonot uutiset kaverille ensin, jotta saisit siitä sympatiaa osaksesi? Minä olen… Se on helpompaa kuin kertoa siitä kuinka loistavasti menee. Eikös vain?

Silloin tulee useimmiten kadehdituksi (ainakin pelkää niin) joten sitä välttääkseen on parempi latoa heti piippu tyhjäksi kaikesta mikä on mennyt pieleen.

Omia puheitaan on hyvä joskus kuunnella, varsinkin niitä jotka sanotaan sisäisesti. Ne saattavat olla murskaavia…

Mitä sanoo peilikuvalleen? Mitä sanoo valokuvilleen? Mitä sanoo tekemistään suorituksista, SISÄISESTI itselleen?

Greippi on kaunis hedelmä! Voisitko sanoa sille, että se on ruma, koska sen lohkot eivät näytä symmetrisiltä?

Puhuisitko samalla tavalla tyttökaverille kuin puhut itsellesi?

Näin ohjelman, jossa nuori kaunis nainen pyöritteli vatsamakkaroita ja jenkkakahvoja mielessään kaiken aikaa. Hän inhosi peilikuvaansa noiden takia ja sätti itseään rumin sanoin mielessään.

Hän oli toimittaja ja teki Tv- ohjelmaa ja meni juttelemaan asiasta psykologille.

Psykologi pyysi nuorta naista sanomaan kaikki ne inhoa tulvivat sanat mitä hän sanoo itselleen, ääneen.

Sen jälkeen täsmälleen samat sanat parhaalle ystävälle.

Meidän pitäisi olla itsemme parhaita ystäviä myös… Mutta olemmeko sitä?

Nuori nainen ei kyennyt sanomaan TÖRKEITÄ sanoja parhaalle ystävättärelleen, koska ne kuulostivat ääneen sanottuna todella pahalta.

Psykologi käski tyttöä pohtimaan miksi tuo halveksiva puhetyyli on sallittua itselle. Miten voi kohdella itseään( jota pitäisi eniten tässä maailmassa psyykata eteenpäin) törkein halventavin ilmaisuin?

Loistava oivallus… Jos puhuu itselleen rumasti päivästä toiseen, ei voi saavuttaa suuria, koska oma sisäinen puhe deletoi kaiken.

Kaikki me tiedämme jo tuon. Tiedämme kyllä. Siksi sen kertominen tuntuu turhan päiväiseltä. Mutta vaikka tiedämme tuon, toimimme vanhan itsehalveksunnan kaavan mukaisesti. Kaavojen purkaminen ei ole helppoa, mutta ainakin itse tulin tietoisemmaksi omasta sisäisestä konekivääristä tuon ”paras ystävä harjoituksen” kautta.

Tämä on minun työkaveri nykyään. sille voi sanoa mitä vain., mutta en henno sitä haukkua vaikka se on vähän ylipainoinen ja helkkarin laiska!

Sokeat tytöt ovat parhaita

On pakko kertoa hassu keskustelu jonka kuulin.Tulin perjantaina kotiin myöhäisbussilla.

(Bussi ohitti Itiksen ja sen liepeillä olevan rakennuksen jossa lukee Iiris).

Miesääni takanani sanoi— Tuonne Iirikseen haettiin työntekijää… en tiiä pitkäiskö hakea sinne.

Toinen ääni vastasi— Siellä on kai vain sokeita töissä.

Ai, mutta sehän olis hienoa, vastasi mies. Konttori täynnä upeita näkövammaisia tyttöjä.

Toinen jatkoi— Niin… se olis luxusta. Mimmejä jotka ei näe, eikä ihan heti arvostele. Sellaisen tyttöystävän haluaisin.

Siihen toinen— No, se on totta. Sokea tyttöystävä olisi aivan paras ja ois hyvä, ettei se haistais mitään.

Johon toinen vastasi— Joo, ei sen haistaa tartte, kuulovammakin saa olla, mutta tuntoherkkää en huolis. Saa se tuntea ja tunnustella.

Uteliaisuus heräsi. Halusin nähdä puhujat, mutta en kehdannut kääntyä katsomaan. Mikä on pistänyt miehet haaveilemaan tytöstä, joka ei näe heitä??? Pysäkkini tuli ja pääsin näkemään miltä puhujat näyttävät.

He näyttivät hyviltä tyypeiltä, sellaisilta joissa on potentiaalia pitkiin parisuhteisiin ja hyvään kumppanuuteen.

Voi hitsi… ei taida olla helppoa heilläkään. Jos nuoret miehet eivät uskalla näkyä itsenään, silloin maailma on jotenkin vinttura.

Mikään, väitän… ei mikään ole kauniimpaa elämässä kuin tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään,

Kunpa jokainen ymmärtäisi, ettei parisuhteita saada täydellisellä ulkomuodolla vaan sillä, että uskaltaa laittaa persoonansa likoon ja olla oma itsensä. Rakastumme toisessa hänen ”siihen johonkin” selittämättömään.

Usein toivomme, että joku hyväksyy meidät juuri sellaisena kuin olemme. Mutta kuinka moni meistä hyväksyy itsensä vikoineen päivineen?

Pää pohtii ja ohjaa, pää tekee kaiken hankalaksi tai helpoksi. Pitäisikö pää suursiivota!

Voit muuttaa elämäsi kokonaan, jos muutat sisäisen puheesi

Kuinka moni kykenee katsomaan alastonta kroppaansa rakastavin silmin? Jos katsoo, näkeekö vain korjattavaa?

Se on helkkarin vaikeaa KATSOA itseään myötämielisin silmin. Liikunta on jäänyt vähemmälle ja istumalihakset olleet koetuksella, syitä löytyy. Kiireestä kantapäähän.

Syksy saa, mutta mitä tällä kertaa?

Hei, syksy tuoksuu jo… Pimeät illat ovat jo täällä! Nautitaan tästä, vaikka minä olen kesän lapsi! Tulevasta emme tiedä, ollaan kaikki siinä suhteessa samalla viivalla.

Varmasti jokaista meistä askarruttaa tuleva syksy ja suuri uhka, jota media rummuttaa aamusta iltaan. Mutta uhkista tulee sitä suurempia mitä enemmän niitä pohdimme. Silmät kannattaa sulkea ainakin osalta uutisoinnilta. Ja keskittyä iloisempiin asioihin.

Rakastatko sinä lukemista? En lähtisi autiolle saarelle ilman äänikirjoja. On ne vaan niin ihania! Tässä viimeaikainen suosistus!

Sanojen Supervoimaa Martti Vaalahti. * kaupallinen mainoslinkki kirjakauppaan

Jos ostat* affiliatelinkinkautta, saan siitä muutaman sentin komission.

Komissio ei vaikuta tuotteen hintaan.

Mukavaa viikkoa, piiiiiiitkä etähali kaikille! Puhu kauniisti itsellesi. Muiden tsemppauksella ei pitkälle pötkitä, mutta omalla sisäisellä tsempillä mennään maaliin asti. Toki, yksin emme ole juuri mitään. Tarvitsemme muita matkallamme oppaiksi, auttajiksi, mentoreiksi ja peileiksi.

bytheheart

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: