Huijarisyndrooma- uusi diagnoosini

Hei kaikille ei huijareille… Tässä huijarisyndroomalainen naputtelee muutaman rivin ennen lomaa ja laittaa fiiliskuvia oheen. Aamulla nousen laivaan ja keinahtelen Tallinnaan.

Etenkin kroppa, kipeät hartiat ja niskat kaipaavat hoivaa, joten varasin huoneen Spa hotellista keskustasta.

On tylsää matkustaa yksin, mutta koronakevät on tehnyt minusta entistäkin aremman pyytämään ketään mukaan. En halua painostaa toisia ottamaan riskejä. Omat seinät kaatuvat kohta niskaan ja kotoa on päästävä.

Kotona alkaa tuijottaa itseäni liian tarkasti joka kulmasta ja epävarmuus iskee ja tulee diagnosoitua monia tauteja.

Uskokaa tai älkää, en ole ennen ikinä tutkinut luomiani näin tarkkaan, enkä syynännyt rintojen muhkuroita.

Tämä on uutta ja syynä on Koronan suoma kotona vietetty aika.

Tunnen itseni huijariksi, koska kuvani ovat parempia kuin oikeasti olen. Monet kirjoittajat kärsivät huijarisyndroomasta!

Tutustuin huijarisyndroomaan vasta nyt. En ollut ikinä kuullut moista määritelmää, mutta se kolahti heti. On aika raskasta taistella tuota syndroomaa vastaan ja silti julkaista juttuja ja kuvia itsestään.

Huijarisyndroomasta kärsivä uskoo paljastuvansa epäpäteväksi koska vain. Hän ei myöskään ota tosissaan kehuja.

Tänä kesänä täytin 62 vuotta ja se on herätellyt. Olen ihmeissäni, että tässäkö tämä oli? Vasta nyt tajuan huijarisyndroomankin, olen siis jälkijunassa.

Kypsyinkö liian myöhään? Miksi en menestynyt paremmin? Miksi moni haave jäi haaveeksi ja miksi yritin muuttaa asioita, joita ei voinut?

Miksi en jäänyt, vain aina lähdin? Miksi itsensä löytämiseen pitää tehdä niin pitkä matka ja antaa niin paljon pois?

Avioerosta on kulunut nyt 7 vuotta. Olen huijari, koska olen luullut etten halua uutta suhdetta. Oikeasti pelkään sitoutua uudelleen.

Mitäkö pelkään? Sitä, että kadotan taas itseni ja joustan liikaa. Moni ikäiseni nainen miettii – kelpaako enää kenellekään?

Niin minäkin. Toisaalta pelkään sitä, ettei kukaan kelpaa minulle! Näkeekö kukaan enää tässä maailmassa toisen sisälle ja arvostaa sitä mitä siellä on?

Pitääkö ihmisen vain kiillottaa ulkoista pintaa kelvatakseen? Huijarisyndroomalainen pelkää paljastuvansa nollaksi koska vain!

btf

Olen oppinut, että elämä on täynnä valoa ja varjoja. Oman varjonsa löytäminen on tärkeää.

Jollei ole nähnyt kaikkia puoliaan, myös vihaista itseään, ei uskalla elää täyttä elämää. Katsoin Sami Minkkisen videon jossa hän puhui varjosta tulemisen tärkeydestä. Jep, olin samaa mieltä !

Varjosta tuleminen on tärkeää. Olen tullut valoon huijarisyndroomasta huolimatta bloggaamalla ja julkaisemalla kuvia joissa näytän normaalia paremmalta.

Varjosta valoon tuleminen on kivulias prosessi. Mutta ei huono!

Sami Minkkinen antoikin hyvän ohjeen. Tee lista niistä ihmisistä joiden annat neuvoa itsesäsi. Jos joku listan ulkopuolinen arvostelee tai neuvoo sinua… Älä välitä, koska hän ei ole listassasi!

Näillä mietteillä pakkaan kassini Tallinnan reissua varten. Tämä kevät on ollut monessa mielessä poikkeuksellinen… Se on pistänyt minut pohtimaan mitä haluan ja mitä tärkeää elämästäni puuttuu.

Uusia lukijoita on tullut pitkin kevättä tuhansittain. Joka kerta kun uskoni bloggarina on valahtanut alas, olen saanut jonkun ihanan palautteen ja se on nostanut.

Kiitos teille, että olette lukeneet<3

Olen opiskellut tänä keväänä bloggaamista upealta Tiia Konttiselta… Lähdin nimittäin bloggariksi aivan vihreänä.

Opiskelu tässä kohtaa on ollut hedelmällistä, koska tiedostan puutteeni. Työstettävää on ja paljon… Luovuus on minun, mutta tekniikkoja ilmaista se, on hyvä opetella.

Koodauksen opettelu tässä iässä on kamalaa ja moni muukin tietotekninen juttu tirauttaa kyyneleet… Loma tulee siinäkin mielessä tarpeeseen.

Tämä blogi ei tule nousemaan hakukoneessa hyvin, mutta en jaksa nyt sitä stressata. Kirjoitan sinulle, joka satut lukemaan ja se riittää.

Iloista viikkoa teille kaikille- Aurinkoa sydämiin 🙂 Huijarisyndroomasta huolimatta, yritetään uskaltaa, olla me!

Kesäfiiliksin

ByTheHeart

iirispiiris

  1. Tuttuja tunnelmia.. ”tässäkö tämä nyt oli..?” Ja kuinka viisi vuotta kiitää nykyään (64 vee) ja aina on Joulu..
    Mutta.. kun se toinenkin on ehtinyt kokea kaikenlaista, eikä kumpikaan (enää) kompastu lillukanvarsiin vaan osaa nauttia ja arvostaa elämää tässä ja nyt, tällainen yhdessäolo voi parantaa monet haavat ja antaa rohkeutta.. monenlaiseen.
    Mukavaa reissua😍

    Tykkää

    1. Juu, totta tosiaan, että ihmissuhteessa voi parantua. Reissu oli ihana, on aina hyvä lähteä tuulettaan itseään. Suosittelen, Tallinassao oli tilaa. Kiitos kommentista<3 ja mukavaa kesää sinnekin

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: