Miten sinä suutut? Panttaatko vai räyhäätkö?

Photo by Pixabay on Pexels.com

*sisältää mainoslinkin*

Menetkö liskotilaan?

Miten sinä suutut? Miten reagoit jos joku loukkaa? Menetkö lukkoon? Laskeutuuko sisällesi suuri hämmästys, heittäytyvätkö aivosi liskotilaan ja et osaa sanoa yhtään mitään?

Vaikenetko ja käperryt itseesi? Vai osaatko heti maltillisesti ilmaista vastalauseesi ja puolustautua? Raivoatko?

Saako tunteenpurkaukset sinut tuntemaan häpeää?

Varmasti moni on kokenut samaa kuin minäkin. Ei ole uskaltanut purkaa kiukkuaan hylkäämisen pelossa ja on katsonut parhaimmaksi sulloa jutun sisäänsä ja pysyä vaiti.

Harmillista on se, että keho ei unohda. Loukkaus niputetaan kehoon ja sitten eräänä päivänä asiat saattavat räjähtää ulos äkkiarvaamatta. Ne saattavat ponnahtaa aivan toisessa yhteydessä ja asettaa ihmisen hämilleen.

Saatat kadottaa avaimet ja räjähtää siitä silmittömästi, vaikka tiedät löytäväsi hetken kuluttua avaimet laukun lokeroista. Räjähdys kertoo jotain syvempää.

Photo by Pixabay on Pexels.com

Kiltteyden kääntöpuoli

Muistan yhden kurssin, jossa meidän piti purkaa vihaa. Olin silloin kolmekymppinen ja mukana uteliaisuudesta.

Asetuimme joogamatoille ja saimme luvan antaa tulla. Tuutin täydeltä, mieluiten. Ääniä ei tarvinnut pidätellä.

Olin täysin tyyni. En kertakaikkiaan tuntenut mitään. Muut kurssilaiset eläytyivät. He kiehnasivat matoillaan ja puivat nyrkkiä. Jotkut nyyhkyttivät ja osa huusi raivoaan. Olin hämmentynyt ja vähän vaivaantunut.

Koska olin nuori, ajattelin ettei minussa ole vihaa. Olen niin kiltti, ettei viha asu minussa!

Bullshit, nyt ymmärrän…että keräsin joka päivä voimani kätkeäkseni sen.

Nyt ymmärrän, että vihani oli liian iso voidakseen tulla ulos tuollaisella kurssilla. Vihani oli oikeutettu. Ei tuulesta temmattu. Kehoani oli loukattu ja mieltäni pahoinpidelty.

Siinä oli riittävästi syytä vihaan.

Ihana kummipoikani luonnehti minua kerran…

  • iiri ei osaa suuttua!

Pidin sitä kohteliaisuutena, mutta nyt käsitän, että olin lammas. Pehmeäkarvainen, rasvaturkkinen lammas.

Photo by Tomáš Malík on Pexels.com

Jos pato aukeaa, se saattaa olla hurja kokemus

Ihmisen matka on mielenkiintoinen siksi, että jossain vaiheessa tunne-elämä saattaa aueta. Se saattaa aueta kuin joki joka vapautuu jäistään talven jälkeen. Silloin virta vie ja lujaa.

Aukeaminen on pelottava kokemus.

Kun tunne-elämä aukenee ja alat kokea tunteita joita olet salannut ja hävennyt, tarvitset rinnallesi kuulijan ja auttajan. Yksin noiden jäälohkareiden pursutessa ulos, olet omien tunteittesi armoilla ja ne saattavat olla hurjan voimakkaita.

Niitä on jo kauan padottu ja piiloteltu. Kun ne pääsevät vapaaksi, ne tulevat jylisten. Sinun pitäisi rauhoittaa niitä ja antaa niille lupa tulla.

Voit houkutella niitä ulos hengittämällä ja kuulostelemalla missä tunne piilee ja mitä se kertoo. Tunteillasi on monta tarinaa. Tarinoita jotka olosuhteiden pakosta lyttäsit sisääsi.

Tunne saattaa olla kehossasi jatkuvana kipuna. Kun kohtaat kivun ja hengittelet siellä piilevää tunnetta ulos, muistoja alkaa virrata sisältäsi.

Photo by Andre Furtado on Pexels.com

Harppaus kohti vapautta

Enää en syyllistä itseäni tunteistani. Enkä koe häpeää, että tunsin.

Se on suuri harppaus. Olen iloinen, että tunnistan myös negatiiviset tunteeni. Niihin on tullut makua, suolaa ja pippuria entisen pelkän siirapin lisäksi.

Oli järkyttävää huomata, että minussa on paljon vihaa. Olen hämmästynyt miten paljon ihminen voi valehdella itselleen, kun hän pyrkii olemaan kunnollinen ja hyväksyttävä.

Suomalaisessa kulttuurissa tunteiden ilmaisu on heikkouden merkki, ja niiden ilmaisuun liittyy tuomitsevuutta. Olet jotenkin viallinen jos uskallat huutaa, raivota tai puolustautua. Se viittaa epätasapainoon.

Jos tunteilet joudut pyytämään ”ylilyöntiä” anteeksi, koska aina joku loukkaantuu eikä jaksa ymmärtää.

Onko sinustakin tuntunut, että kelpaat vain hyväntuulisena, toisia huomiovana ja kuuntelevana? Menetkö tapaamaan ihmisiä tilanteessa, jossa jaksat olla se mitä sinulta odotetaan? Mutta synkimmät hetket vietät yksinäisyydessä?

Photo by Dương Nhân on Pexels.com

Hän sanoitti sen mitä mielessäni liikkuu

Olipa hulppeaa kuunnella Maaret Kallion Toivo kirjaa… Hänen viisautensa ja lempeytensä oli häkellyttävää. Se miten lohduttavasti hän sallii ihmiselle tunteet. Hän kertoo, ettei järjen avulla voi yksin elää elämäänsä, sillä tunteet kuuluvat jokaiseen päivään.

Mitä ihminen tuntee, kun ahdistaa? Missä se tunne tuntuu?

Maaret Kallio kertoo myös siitä mitä yltiöpositiivisuus tekee ihmismielelle, miten pelkkään positiiviseen asenteeseen piiloutuminen saattaa kätkeä alleen suuren määrän kärsimystä.

Ihan näillä sanoilla hän ei asiaa ilmaissut, mutta näin sen oivalsin.

Myös sosiaalisen median luxuselämät saattavat lisätä ihmisten mitättömyyden tunteita oman elämänsä suhteen.

Jos haluat ostaa Maaretin kirjan Toivo, alla * affiliate linkki Adlibrikselle, jos ostat kyseisen linkin kautta, saan pienen komission, mutta sinun hintasi pysyy samana

Photo by Inzmam Khan on Pexels.com

Ettei vain tarvitse riidellä

Olen pyrkinyt rakastamaan jopa vihollista ja näkemään hänessä hyvää. Olen kestänyt niin ryöstöt kuin karseat manipuloinnit hymyillen. Olen kuunnellut sitä miten ulkonäköäni, olemustani ja järkeäni on mitätöity, enkä ole edes tuntenut olevani vihainen.

Tänä kesänä olen saanut arvokkaan lahjan. Puhdistautumisen, jonka syvyyttä on lisännyt kauniit aurinkoiset kelit. Olen kävellyt joka aamu joen vartta pitkin, sen virtauksia tuijotellen ja syvään hengittäen.

Käsitin, että ei keho voi varastoida loputtomiin. Jotain pitää purkaa pois.

Kun ämpäri on täynnä, se vain on. Pitäisi havahtua ennenkuin omat voimavarat ovat lopussa. Levätä ennen sitä, eikä vasta sen jälkeen.

Photo by Artem Beliaikin on Pexels.com

Mitä sinulta puuttuu?

Ensin pitää nähdä mitä elämästä puuttuu, että sen voi täyttää. Nämä syvälliset itsetutkiskelun hetket vievät elämää eteenpäin. Yhtäkkiä tietää mikä on elämästä puuttunut. Tietää mitä olisi tarvinnut jaksaakseen paremmin.

Opin menneinä viikkoina paljon omista kaavoista. Kaava singahtaa päälle täysin tiedostamatta ja se pyrkii suojelemaan. Jos petyn, pakenen. Vetäydyn koloon piiloon.

Kolossa kyllä toivon, että joku olisi niin rohkea, että tulisi kolon suulle.

Jättäydyn helposti yksin ongelmissa. En päästä ketään lähelle, koska en kestä kokemusteni mitätöintiä. Toivoisin aina tulevani ymmärretyksi. Kukapa ei?

Elämässä tapahtuu traumoja, jotka jättävät jälkensä ja saattavat aktivoitua jonkun asian seurauksena. Trauma voi olla äkillinen kuolema, tulipalo, auto-onnettomuus, sairaus jne… Monia juttuja.

Kohtasin tänä keväänä kaksi luonnollista kuolemaa ja ne aktivoivat sisälleni pyörremyrskyn. Eli aktivoivat suuren kuolemaan liittyvän traumani.

Edellisen kuolema uutisen yhteydessä PARI vuotta sitten, irtisanoin työni ja jouduin suureen seikkailuun, joten … Purkamattomat traumat saattavat suistaa paniikkiin ja pistää toimimaan hallitsemattomasti. Tosin, edellisestä seurasi jotain hienoa.

Asia, joka aktivoi trauman saattaa olla vain heijaste alkuperäiseen tapahtumaan.

Photo by Shane Kell on Pexels.com

Traumoja voi hoitaa. En ole käynyt traumaterapiassa, mutta olisin taatusti sitä tarvinnut. Nyt olen selaillut EMDR- terapiaa, joka perustuu silmänliikkeisiin. (eye movement desensitization and reprocessing) Se on lyhytterapiaa ja sitä käytetään monien traumojen hoitoon.

Jos autostasi menee rengas, hylkäätkö auton? Jos ihmismieli järkyttyy jostain, miksi emme pitäisi sitä yhtä tärkeänä kuin auton renkaan vaihtoa?

Vaikeissa elämäntilanteissa pitäisi olla itsekäs ja vaatia surulleen aikaa, eikä sulloa sitäkin pois ollakseen lohtuna muille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.

Jonain päivänä oma suru tulee vaatimaan huomiota. Sitä olisi hyvä katsoa silmiin ja kuunnella hetken.

Tämä kesä on ollut henkisesti siis hyvin antoisa ja rankka vaikka se on vasta aluillaan. Tiedän ja olen varma, että olen valmistamassa itseäni johonkin aivan uuteen ja ilman tuota sisäistä puhdistumisprosessia en pääsisi kokemaan tulevaa niin täysillä kuin on suotavaa.

Maaret Kallion kirja oli kyllä niin lohdullinen, että huh… Se nainen ymmärtää niin paljon ja kaikki mitä hän kertoo on sellaista minkä tunnistaa itsessään. Voi lempeys…

Näin syvissä vesissä on nyt yritetty puhdistautua…

Mukavaa kesän jatkoa. Minulla on pieni hätä kun en tiedä mitä tekisin kesälomalla… Koko ajan mietin, lähtisikö Kreikkaan…tai vain Viroon vai johonkin Suomessa…

Yleensä minulla on lomasuunnitelmat selvät, mutta kaikki tietävät, että Korona pisti palikat uusiksi.

ByTheHeart

Lue myös blogini riittämättömyydestä, linkki alla

https://freegrannynanny.com/2020/02/03/nyt-riittaa-riittamattomyys/

Voimana toivo
Äänikirja Luo itsesi uudelleen - Opas mielen rajoitteiden purkamiseen
toinen kirja, joka sai minut ymmärryksen äärelle
Trauma ja rakkaus

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: