Hyvästi kulmakarvat ja pigmentit! – Rakkaus ei katso karvoihin…

Elämässä on aina tapahtunut yhtä sun toista, ainakin kulmakarvoille 🙂

Photo by Marcela Alessandra on Pexels.com

Kulmakarvat sanoivat bänks

Jos voisin neuvoa nuorta itseäni, käskisin pitämään pinsetit pussissa. Visusti. Samoin neuvoi äitinikin, mutta en uskonut…

Nypin, nypin ja nypin. Karvat katosivat. Ne harvenivat ja lopulta kuolivat. Muutama vaalea orpo karva jäi keikkumaan sinne tänne.

Kunpa olisin tiennyt, että karvatuppi ei tuota karvaa loputtomiin.

Ongelmaan oli ratkaisu

Pari vuosikymmentä myöhemmin näin artikkelin, jossa kerrottiin uudesta villityksestä amerikoissa! Siellä tehtiin tatuointeja kulmiin.

Innostuin.

Päätin ottaa selvää tehtäisikö niitä myös suomessa. Elettiin 90- luvun alkua.

Kirjoitin Kauneus ja Terveys lehteen ja kysyin onko villitys rantautunut jo suomeen. Sieltä ei kuulunut vastausta ja unohdin koko jutun.

Kuvassa tuhotut kulmakarvat.. Ilme on tympeä, koska en halunnut olla kuvassa…

Puolen vuoden kuluttua puhelin pirahti ja minua pyydettiin Kauneus ja Terveys lehden muuttumisleikkiin, jossa minulle operoitaisiin kulmat tatuoimalla!

Olen yllytyshullu ja vastasin Ok, Sopii!

Ennen muuttumispäivää näin painajaista. Unessa toisesta kulmasta oli tehty Lacosten krokotiili. Teki mieli peruuttaa koko juttu.

(Pahoittelut, etten löydä mistään muuttumisleikin kuvia. Olen KonMarittanut kuvakansioita ja ilmeisesti Mari on iskenyt.. Toivon, että kuvat löytyisivät jostain).

Mikä ajoitus!

Paria päivää ennen kulmakarvojen tatuointia elämäni mies käveli ohitseni ja naulitsi silmänsä minuun. Vaihdoimme katseet.

Tiesin heti, että se on HÄN. Tuleva puoliskoni.

Vaihdoimme puhelinnumerot juttutuokion jälkeen ja lupasimme soitella.

Seuraavana päivänä kerroin innoissani kavereille , että elämäni mies on löytynyt! Tiesin, että menen hänen kanssaan naimisiin ja hänestä tulee lapseni isä. Olin asiasta 100% varma. Ei epäilyksen häivää.

Tyttökaverit katsoivat minua epäuskoisena, silmiään pyöritellen, mutta nyökkäsivät osoittaakseen tukensa.

Minusta tuli palkkikulma…

Sitten koitti suuri päivä. Kauneus ja Terveys lehden kuuluisa muuttumispäivä, kuvaukset ja kulmakarvojen tatuointi. Matkustin aamujunalla Helsinkiin. Jännitti.

Minut vietiin kauneussalonkiin, asiantuntijan käsittelyyn. Sitten laitettiin neulat laulamaan. Siihen aikaan tatuoitiin rakoja jättämättä ja pian haituvien tilalla oli mustat palkit.

Tukkani laitettiin banaaninutturalle ja asuna oli vihreä jakkupuku, jossa oli minihame. Kuvissa olin tajuttoman ujo. Hävetti kulmat, joita en tuntenut vielä omakseni jne…Tiedättehän naisten oikut.

Kulmien piti pysyä vain pari vuotta…(nyt on kulunut jo 30v ja yhä näkyy)

Olin nyppinyt 13 vuotiaasta asti kulmia joka päivä. Aina kun yksi karva pukkasi, nappasin sen irti. Että vihasinkaan niitä. Halusin Marlene Dietrihin kulmakarvat. Sellaiset henkevät, ohuet ja naiselliset.

Ne sain, mutta muutaman vuoden päästä muoti vaihtui ja kaduin nyppimistä, sillä 80 – luvulla olisi pitänyt olla Madonnan runsaat kulmat. Vaan eipä ollut, ei.

Näistä kulmista ei saanut Madonnoja!

Vilkaisin peiliin ja järkytyin

Kudosnestettä ryöppysi ihon alta ja se rupeutui veren kanssa kivikovaksi palkiksi. Kulmat olivat myös kipeät. Piti varoa tulehdusta.

En ollut koskaan korostanut mitättömiä kulmiani. Ne olivat vaaleat, joten arvaatte varmaan miten järkyttynyt olin kun näin nuo verilättyjen väriset kulmat.

Onneksi olin kesälomalla ja kotona oli ystävä odottamassa. Sain jakaa hänen kanssaan päivän tapahtumat. Hyppäsin junaan ja takaisin kotiin.

4 tunnin junamatkalla kurkin vähän väliä peiliin ja pyyhin tihkuvaa kudosnestettä ja verta pois.

Ystäväni odotti luonani ja jännittäen avasin oven… Hän oli ihana huutaessaan- Onpas hienot, haluan samanlaiset

Se oli paras repliikki siihen tilanteeseen! Jos olisin saanut negatiivisen palautteen, olisin varmasti kuollut.

Äitini sen sijaan tokaisi – Onpas ne ylhäällä

Photo by Daria Shevtsova on Pexels.com

Miksi mukavat asiat sattuvat samaan aikaan?

Illalla puhelin soi. Manasin mielessäni-

älä anna sen olla hän... en voi mennä treffeille nyt!

Universumi ei kuule kieltosanoja… Joten hän siellä tietenkin oli. Hän ehdotti tapaamista samalle illalle.

  • Miten olis kahden viikon päästä?? yritin viivyttää…

Kuulin miehen äänestä, että hän pettyi… Hän vastasi, että katellaan sitte joskus ja sulki luurin.

Verensekaisten rupien peittämät kulmat olivat hiilenmustat turrikat. Rupia ei saanut irrottaa, sillä väri lähtisi ruven mukana ja hillitsin itseni etten kiskonuti rupia irti.

Näytin äkäpussilta! Enkä voisi treffata ketään.

Photo by Ketut Subiyanto on Pexels.com

Elämäni miehen mahdollinen menetys vaivasi ja päätin muutaman päivän kuluttua soittaa hänelle ja tehdä selväksi, että olen kiinnostunut tapaamaan mutta vasta parin viikon päästä.

Mies ilahtui soitosta ja sivuutti kahden viikon ehdotuksen ja sanoi hakevansa minut tunnin päästä kävelylle…

Ok tule sitten, takertelin…

Päätin selvitä tilanteesta suoralla puheella, se on yksi pahoista tavoistani…

Kun mies nousi autosta loikkasin hänen eteensä ja peitin hänen silmänsä kämmenillä ja sanoin ennenkuin tervehdimme…

  • Lupaa ettet katso kulmakarvoja! Niihin on tehty yksi operaatio, mutta ne parantuu kyllä…
  • En katso, mies lupasi ja naurahti hieman. Lähdimme kävelylle läheiseen puistoon. Välillä hän vilkaisi kasvojani, mutta painoi äkkiä katseensa alas.

Siitä se alkoi, 23 vuotta kestänyt liitto.

Miehellä oli auto, jossa oli kattoluukku. Kesä oli parhaimmillaan, ajelimme kattoluukku auki ja tunsin kuinka puoliksi irronneet ruvet lepattivat ilmassa… Välillä nostin ruven ripsen päältä pois, jotta näkisin vieressäni istuvan komistuksen.

Miksi kulmasi ovat siniset?

Parin vuoden päästä olin kosmetologikoulussa ja eräs koulukaveri kysyi yllättäen

  • miksi sulla on siniset kulmat?
  • Aa, onko ? Hämmästyin. Itseensä tottuu, enkä ollut huomannut, että niistä oli tullut siniset. Putkahtaisiko kulmista vuosi vuoden jälkeen sateenkaaren kaikki värit?
Photo by Sharon McCutcheon on Pexels.com

Pigmentointivärit ryntäsivät markkinoille

Kulmien tatuoinnit jäivät Kiinalaisille hämäräkujille ja aikaa seuraavat tekijät alkoivat tehdä pigmentointeja.

Pigmentointivärit vietiin ihon ylempiin kerroksiin jolloin niiden pysyvyys ei olisi tatuoinnin luokkaa. Värit olivat parempaa laatua kuin tatuoinneissa, eikä mustaa väriä (joka usein muuttuu siniseksi) juurikaan suosittu.

Siniset kulmat ahdistivat minua ja kävin ottamassa pigmentoinnit, joilla yritettiin taittaa väriä. Se onnistui pariksi vuodeksi.

Miksi kulmasi ovat punaiset?

Istuin tyttäreni kanssa Budabestissä aamukahvilla. Lomalla en yleensä meikkaa ja eräänä aamuna lapsi katsoi minua pitempään kuin normaalisti, sitten hän sanoi

  • äiti, sun kulmat on hirveät, miksi ne on punaiset?

Eiiii -Nytkö ne on punaiset?

Päätin kokeilla Microblandingia peittääkseni punaiset ja siniset kulmani ja saadakseni karvat. Pidin kovasti Microblandingin ideasta… Ihminen haluaa sitä mitä ei ole.

Kulmista tuli nätin malliset ja suht siedettävät. Korjasin silti väriä kynällä, sillä alla oleva pigmentti vääristi sitä.

Mutta microblandauskin kuluu ja alta paistaa edelleen kauan sitten tehdyn muuttumisleikin pohjavärit, joista en varmasti pääse koskaan eroon, ellei niitä poisteta… Tänä kesänä olen Päättänyt kokeilla sitäkin.

Kokeilen fysiologista maitohappoa värin poistamiseen- Color X- hoitoa

Kysyin Petra Tujuselta, jonka luo menin poistattamaan pigmentit, että minkä väriset kulmani nyt ovat…(kuten jo aiemmin mainitsin, sokeudumme itsellemme).

Hän vastasi, että LIILAT…

Ou nou!!!!

Fysiologinen maitohappo nostaa pigmenttejä ylös paremmin kuin Laser.

Laserointi ei sovi kulmilleni sillä niissä on käytetty valkoista väriä ja Petra kertoi, että valkoinen muuttuisi laseroinnissa todennäköisesti mustaksi.

Parannusprosessi on pitkä. Eli koko kesä tässä menee Ja varmaan osa talveakin.

Kakkoskäynti tehdään 8 viikon päästä ja silloin käytetään vahvempaa happoa.

Toimenpide on samanlainen kuin pigmentaatio, mutta kivuttomampi. Neulalla rikotaan iho ja rikkonaisesta ihosta laitetaan maitohappo sisään.

Sitten neutralisoidaan ja lopuksi alue suojataan laastarilla, joka imeytyy ihoon. Kolmeen päivään en saa pestä kulma-aluetta, enkä hoitaa mitenkään. Kun ruvet ovat irti aluetta saa hoitaa arpivoiteella.

Alla kuva lähtötilanteesta. Surimme Petran kanssa, että Liila ei piirry kuvaan kuten se luonnossa on.

Olen iloinen , että lähdin tähän poistopuuhaan. Olen loputtoman kyllästynyt arkailemaan ja miettimään miltä kulmani näyttävät…

Kävin Puotilan studiossa värin poistossa ihailemallani Petra Tujusella. Hänen töitään olen seurannut instagramissa jo pitkään. Maksoin poistosta 149 e, mutta jos voin olla huojentuneempi kulmien suhteen, tämä kannattaa.

Toivon, että vuosikymmeniä kestänyt painajainen olisi joskus ohi. En silti kadu kokemaani, enkä muuttumisleikkiä.

Löysin jopa aviopuolison rupisilla kulmilla.

Viehätysvoima ei ole ulkonäössä, vaikka me naiset niin luulemme. Se on ihmisen persoonassa. Ulkonäkö on tietenkin bonus, jos se on hyvä.

Nautitaan kesästä, kulmat ruvilla…Olen ihan sikaonnellinen, että kulmani eivät ole vielä olleet VIHREÄT.

Pitäkää peukkuja, että tulis hyvä. Ruvet irtoavat noin 10 päivän sisällä ja ainakin nyt vaikuttaa siltä, että väriä nousee ylös.

ByTheHeart

iirispiiris

Ero ei ole vielä suuri
Seuraavana päivänä
3 päivä punainen nousee ylös

Tiedän, että tämä aihe koskettaa monia ikäluokkani naisia, blogia saa jakaa. Meitä sinikulmia on varmasti muitakin:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: