Rakkauden kierrätyskeskus

Istuin keittiön lattialla. Nojasin jääkaappia vasten ja heitin kädestäni juuriharjan jolla hinkkasin lattialaattoja. Koti pitäisi olla siisti, vieraita oli tulossa, mutta mieltäni kalvoi se, että rakkaus oli kiertänyt kehää jo pitkään.

Harja osui kissan juomakuppiin ja läiskäytti siitä vedet lattialle. Kissa lönkötteli paikalle ja katsoi minua silmät viiruna.

Ihan kuin se ymmärtäisi, että minua itketti. Sitten se lähti takaisin takan päälle nukkumaan, siellä sillä oli lämmintä ja ihanat unet.

Tiesin tulleeni matkan päähän. Rakkauteni oli loppunut. Sen tietää, kun joku asia on ohi. Sen tietää milloin jokin raja on ylitetty, eikä paluuta enää ole.

Painoin pään käsien väliin ja puristin nyrkissä olevaa nenäliinaa. Se oli märkä ja siinä oli ripsiväriä.

Yhdessä asiassa olen mestari ,ja se on tunteiden kätkeminen!

Ulospäin olen kuin viilipytty, mutta sisällä metelöi. Tunteiden ilmaiseminen on elämässäni aina ollut rikos. Häiriötekijä. Turhaa. Elämä ilman tunteita on helpompaa kestää.

Jos ilmaisen tunteeni, sitä ei hyväksytä… selkä kääntyy ja jään yksin itkemään. Osaan itkeä sisäänpäin, kenenkään sitä huomaamatta.

Kätken tunteita niitä niin, että sattuu! Mutta teen sen kaikkien parhaaksi ja yhteiseksi rauhaksi.

Kun ämpäri täyttyy siihen ei voi lisätä pisaraakaan. Minun ämpärini täyttyi ja se olisi läikkynyt yli. Päätin, että on aika tehdä jotain!

Elämä kierrättää ihan kaiken, myös rakkauden…

Siinä lattialla voimattomana istuessani mietin, miksi päähäni pilkahti tämän tästä ajatus erosta.

Ero oli kuin portti takaisin minuun, joka kerran olin. Olin niin kadoksissa, etten tiennyt enää kuka olin. Ajatus erosta sai vapisemaan, sillä sen toteuttaminen olisi vallan kauheaa!

Minäkin menin kerran naimisiin toiveikkaana, unelmieni miehen kanssa.

Erotessa joutuisin rikkomaan, enemmän kuin rakentamaan. En ole rikkoja tyyppiä, olen rakentaja ihminen! Luoja, auta, ettei minun tarvitse ratkaista tätä kipeää kysymystä.

En halua erota, enhän? Miksi tekisin niin? Ei tämä niin pahaa ole. Mutta, kun en enää tunne… En tunne mitään. Minusta on tullut kuori, jossa mikään ei enää kilise ilosta.

Harmi, etten voi kysyä. On ystäviä… on ihmisiä, mutta kenelle kehtaisin kertoa… Entä jos he eivät ymmärrä, ja vain syyllistävät.

Tunteiden kätkemisen lisäksi olen mestari kätkemään suruni. Olen mestari kierrättämään vaatteita, huonekaluja, mutta minussa ei kohta kierrä enää mikään.

Pettymys… Se on karvas. Pettymys itseen. Eikö minusta ollut säilyttämään edes tätä? Eikö minusta ollut onnistumaan edes tässä? Kysyn vielä kerran itseltäni:

• olenko ollut tarpeeksi? 

• olenko mukautunut, joustanut ja muuttunut riittävästi?

• olenko tahtonut?

Tsemppaan itseäni… Olette olleet yhdessä jo 18 vuotta… Jaksa, jaksa! Mitä järkeä enää olisi erota? Olet jo vanhakin.

Mikä sinun on ollessa? Kaunis koti ja kaikki. Sinussa se vika on! Olet niin tyhmä, ja onneton. Katso nyt peiliin!

Mitä muutkin sanoisivat? Pitäisivät hulluna. Kunpa syyt olisivat selvät- Väkivaltaa ja Viina – Mutta syyt ovat epäselvät – Näkymättömät! Syyt ovat niitä, jotka paljastetaan minulle, vieraat eivät niitä näe.

Kierrätetään sormus ja omat tunteet

Ajatus oli siemen, kuten aina se on. Ajatus iti itämistään ja lopulta versoi toiminnaksi. Kaikki ajatukset versovat toiminnaksi, mutta se voi viedä aikaa.

Tuskin kukaan lähtee eroprosessiin huvikseen. Avioero on voimia vaativa ponnistus. Ero on epämukavuus alueelle astumista ja tuntemattomaan hyppäämistä.

Ero ajatus kiersi päässäni 5 pitkää vuotta! Se muhi ja muhi, ja kiersi kehää. Välillä torjuin sen mahdottomana ajatuksena, välillä pyrin katsomaan vain hyviä puolia elämässäni, koska niitä oli myös paljon.

Lopulta ymmärsin, että jos en enää rakasta, teen väärin toista kohtaan jäädessäni rakkaudettomaan liittoon. Teen myös väärin itseäni kohtaan. Rakkaudeton liitto on vääryys molempia kohtaan!

Eroaisin toistekin, mutta tekisin sen PALJON aikaisemmin. Ero ei ole epäonnistuminen, se on kasvu tarina, joka sysää molemmat parempaan elämään.

Ihminen kasvaa erotessaan.

Nyt tiedän, että erosta selviää, ja se ei ole maailmanloppu.

Toiste en panttaa tunteitani! Kerron ongelmista heti ja niin suureen ääneen, että ne selkenisi itsellekin nopeammin. 

Olen kuin eläimet… Omaa pesää ei liata, siksi en avautunut elämästäni, katselin kadun aurinkoista puolta, joka jokaisessa asiassa on.

Kun lopulta avauduin tunteistani, se oli yksinäinen hetki. Vaikeudet pitää kertoa silloin, kun niitä on. Silloin kuulija voi ne ymmärtää.

Rakkauden kierrätyskeskuksessa on sulattamo!

On helppoa kierrättää tavaraa, mutta vaikeampi kierrättää exiä tai rakkauden kohdetta.

• On vakuutettava oma mieli, se on vaikein osuus! Mieli uskoo satuun rakkaudesta, ja kokee syyllisyyttä jo ennen toimintaa 
• On raskasta tehdä päätös!
• On mietittävä miten asian esittää puolisolle!
• Pitää varautua vastapuolen yllättäviin reaktioihin!
• On järjestettävä käytännön asioita, hankittava asunto yms!
• Kuuntele aina sydäntäsi, älä muita
• Jos olet onneton, ei kumppanisi ole onnellinen ja silloin teitä on kaksi onnetonta yhdessä – Jonkun on hyvä tuntea vastuuta siitä, että olette rehellisiä sisällä piilevistä tunteista
• Jos olet kadottanut itsesi, sen takaisin löytäminen vaatii muutoksia!
• Jos et ole turvassa, lähde heti
• Jos sinua alistetaan, lähde heti
• Jos ei enää rakasta, ei kannata jäädä!

Kun rutiinit ja perusturva menevät rikki, on selvää, että ihminen on hukassa. Kaikki on särkynyt. Entistä kotia, pihaa, rutiineja, elämää ei ole. Mutta kaiken voi rakentaa uudelleen ja se on jännää. Kuin palapeliä kokoaisi.

Rakkaus on korkeakoulu, mutta niin on erokin!

Ero on korkeakoulu jossa kehitytään ihmisenä ja eron hedelmistä hyötyvät uudet puoliskot… Kierrätystalous toimii ihmissuhteissa… Toisen romu on toisen aarre:)

Onni ei ole koskaan toisen ihmisen varassa, eikä myöskään onnettomana oleminen.

Ilmaisen nykyään tunteet jo niiden alkumetreillä ja kerron myös suruni. Olen siis kasvanut. Olen löytänyt takaisin itseni, jonka kadotin. Itsessään on hyvä asua!

Opin katsomaan kaikkea uudesta kulmasta, kameraan tuli uusi zoom.

Rumin opein eteenpäin…

Sinun ei tarvitse nähdä koko portaikkoa. Ota  ensimmäinen askelma! Kun päätät kävellä jotain tietä, se ilmestyy eteesi. -RUMI

Kohtalo on jokaisen oma valinta ja kohtaloaan saa ja voi muuttaa. Emme ole mitään velkaa kenellekään.

Vapaus on saavutus. Mäen huippu, jolle en uskonut kiipeäväni. En vaihda vapautta heppoisin perustein.

Rakkaus on herkkä instrumentti, eikä se kestä rämpytystä!

Älä kierrä kehää, äläkä panttaa!

Kehotan sinua pysymään avoimena ja kertomaan ongelmistasi, oli ne mitä laatua tahansa.

Niitä ei kannata pantata! Narise niin, että saranat kirskuvat. Oma turvallisuutesi huomioon ottaen.

Luulen, että olisin yhä naimisissa, jos olisin niin tehnyt.

Paisko ovia ja lähde jos siltä tuntuu!

Ongelmat eivät ole häpeä, niihin on aina ratkaisu. Älä jättäydy niiden kanssa yksin. Ansaitset parempaa! Kierrätä, laita rakkaus sydämesi keskukseen ja kysy siltä mitä se tuntee!

ByThe❤

iirispiiris