Kuolema vei luottamuksen, mutta toi tilalle pelottomuuden

Palvelin asiakasta hoitolassani enkä halunnut keskeyttää työtäni, vaikka puhelin soi. Joku minussa käski kuitenkin vastaamaan. Keskeytin työni ja vastasin.

Muutaman minuutin kuluttua heräsin lattialta oven koputukseen. Kollegan pää kurkkasi oven raosta ja hän tiedusteli

– Onko joku hätänä.

Tajusin… Olin polvillani lattialla ja huusin kuin eläin—

  • ei, se ei ole totta, ei ole, ei ole, ei ole!!!!!!!
  • on se, puhelimesta vastattiin, ruumis on tässä

Rakas kummipoikani oli poissa. Ikuisesti.

Siitä alkoi tie, jota en olisi halunnut kulkea. Se oli liian raskas ja kivikkoinen. Kuolema tuli ennen aikojaan.

Se vie luottamuksen elämään.

Pienet asiat muuttuivat suuriksi. Surua ei saa pesemälläkään pois. Se on kiinni sydänjuuressa ja tihkuu siellä monin tavoin.

Pilven reunalla on heitä pois lähteneitä

Ikävän anatomia

En ole ikävöivää sorttia, mutta se ei tarkoita ettenkö rakasta. Jaksan odottaa tapaamista niin kauan kuin pitää. Uskon, että rakkaus rehevöityy etänä. Siihen tulee uusia tunnelmia. Matkan päästä näkee lähelle paremmin.

Ennen kuin lähdin australiaan, kysyin tyttäreni mielipidettä matkasta. Olin aina ollut valmiina muita varten ja nyt lähtisin maapallon toiselle puolelle, josta minua ei heti tavoita. Hän vastasi kypsään tyyliinsä..

– kyllä me 6 kuukautta kestetään, en ehtisi kuitenkaan tavata sinua monta kertaa sinä aikana, minulla on menoni, mene siis vain.

Side lapsen ja vanhemman välillä ei katkea välimatkaan. Se on ikuinen. Kestävä.

Minä ja minun lapseni

Haluan näyttää lapselleni, että elämässä uskaltaa tehdä ratkaisuja puoleen jos toiseen

Me äidit olemme lapsiamme varten, mutta meillä pitää olla myös oma elämä. Muuten lapset surevat elämätöntä elämäämme.

On aivan sama missä asuu, sitä ikävöi aina jotain.

Eri ihmiset ikävöivät varmasti eri asioita. Minä ikävöin tunnelmia.

Ikävöin nuoruuden ehdottomuutta ja horjumatonta luottamusta elämään. Luottamus elämään on suuri voimavara, sitä ei ymmärrä ennen kuin sen menettää.

Australiassa monet kysyivät, onko ikävä kotiin? En osannut vastata tyhjentävästi, sillä en varsinaisesti ikävöinyt. Olin niin lumoutunut yllättävästä elämänmuutoksesta, että kaikki aistini olivat valppaana uudelle ympäristölle, sen äänille, tuoksuille ja tunnelmille.

Mitä sitten ikävöin?

Ikävöin rakkautta. Aikaa, jolloin olin valmis ottamaan riskin, tietämättä mitä rakkaus tuo tullessaan. Sitä syöksyi vaikka sementtiä päin, kunhan sai rakastaa.

Ikävöin äitiyttä. Pesää, jossa sai häärätä, suojella ja omistautua. Se aikakausi on ehdottomasti elämäni parhainta. Tulin äidiksi suurten vaikeuksien kautta, joten se oli siitäkin syystä arvokasta.

Me olemme Me

Australiasta ikävöin monia asioita. Pieniä poikia, Jakarandapuita, eukalyptyspuita, lintujen laulua, aurinkoa, merta, suolakiviä, kahviloita, mäkiä ja maan rentoa meininkiä.

Ikävää ei pääse karkuun. Sen pelossa ei kannata ainakaan jättää matkustamatta.

Ikävöin koiriani ja kissaa jotka asuvat ex-puolison luona. En kestä katsella niiden kuvia itkemättä. Niillä on parempi ympäristössä mihin ovat tottuneet. Kerrostalossa niistä tulisi onnettomia, eikä tässä talossa sallita eläimiä.

Onneksi on muistoja. Nekin ovat lahja. Mennyttä ei saa takaisin, mutta kauniit hetket on helppo elää uusiksi ajatusten aalloilla. Ihminen joutuu luopumaan elämänsä aikana monesta asiasta, mutta saa tilalle aina jotain uutta. Järkyttävä kuolema pisti elämän uusiksi, rikkoi ja tuhosi, mutta lopulta rakensi ja antoi voimaa uskaltaa tehdä mitä sielu kaipaa.

Huonoissa asioissa on hyvät puolet. En enää pelkää juuri mitään kohtaamisia, joita ennen jännitin. Voin astella melkein mihin vain rauha sydämessäni. Uskalsin antaa maallisen omaisuuden pois ja lähteä tyhjin käsin. Kuoleman myötä käsitin, ettei mistään kannata pitää kynsin hampain kiinni. On joitakin asioita, joita emme hallitse vaikka kuinka haluaisimme. Elämän loppuminen ja alkaminen ovat ehdottomasti niitä.

ByTheHeart

iirispiiris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: