Apua, miten kanoja hoidetaan?

Olen koirakuiskaaja, ainakin omille koirille. Olen myös kissakuiskaaja, etenkin omalle kissalle. Eläimet rakastavat minua ja minä niitä, mutta kanat…niistä minulla ei ole koskaan ollut hajun hajua…

Olen kotiutunut hyvin ja käynyt tutustumassa ympäristöön. Työni alkavat 7.30 aamuisin ja loppuvat noin kello 10.30. Sitten on hulppeat 4 tuntia vapaata, jolloin nautin elämästä, auringosta, mäkien kiipeilystä ja kaiken uuden katselemisesta. Sitten jatkan vielä pari tuntia askareita ja viiden aikaan päiväni on puikoissa.

Karkulaisia piha täynnä

Tulin lenkiltä  ja havahduin outoon näkyyn. Neljä kanaa tepasteli pihalla rinnat rottingilla. Tiesin, että perheellä on kanoja ja  ajattelin, että koska on perjantai, niillä saattaa olla joku perjantai reippailu meneillään, mutta huomasin, että karkuteillä ovat peijakkaat.

Ryntäsin pihalle avojaloin ja kotkotin, että menkääs nyt häkkiinne, mutta kanat vain pörhistelivät höyheniään minuun päin. Yritin biitboxata ja vedin jopa räppiä, mutta ne vain vilkaisivat minua ja jatkoivat nokkimista.

Timanttikäärme pysy kolossasi

Avojalkoihin katsoessani muistin, että pihassa oli nähty  timanttikäärme. Loikkasin sisälle, sillä käärmetuttavuutta en kaipaisi. Kanat eivät ole erikoisalaani, mutta osaan huijata. Löysin jääkaapista puuron. Työnsin jalat sandaaleihin ja tepastelin puurolautasen kera portille.

Musta ärhäkkä kana lensi päälleni puuron nähtyään. Säikähdin ja puuro lensi kaaressa nurmikolle. Onneksi se osui aidan toiselle puolelle . Annoin niiden syödä rauhassa – sillä hyvä ruoka, parempi mieli.

Kun puuro oli nokittu, ohjasin karkulaiset leivän avulla häkkiin ja suljin sen. Kokeilin vielä, että kiinni on ja pysyy.  Tyytyväisenä astelin suihkuun.

Jäin vangiksi häkkiin

Puhtaana ja onnellisena päätin rentoutua ja kuunnella musiikkia. Silmäluomeni olivat painumassa kiinni, kun jokin outo näky ikkunasta häiritsi rentoutumista…  Pomppasin pystyyn ja hieroin silmiäni

Kanat tepastelivat jälleen pihalla. Häkin ovi oli selkosen selällään.  Huomasin, että musta ärhäkkä kana oli oikea hirmuvaltias. Se pomotti. Onneksi en joudu häkkiin tuon tyrannin kanssa, ajattelin. Kävi sääliksi niitä kolmea kilttiä kanaa.

Sain kanat taas häkkiin suurella vaivalla ja telkesin oven tiiliskivellä.

Pari päivää myöhemmin, menin ruokkimaan kanat. Musta kana kärkkyi etunenässä ja muut odottivat perässä. Astuin häkkiin . Puhuin kanoille suomea ja toivoin niiltä ymmärrystä, että olen aivan uusi täällä ja pikkasen out niiden elämästä.

Kloks, ovi rysähti kiinni perässäni.

Yritin avata sitä, mutta ei se hievahtanutkaan. Paniikki iski. Ei juma, enkö juuri ajatellut pari päivää sitten, etten halua olla häkissä varsinkaan tuon mustan pomon kanssa.

Miten pääsen ulos? Sormeni olivat  liian paksut. Yritin pujottaa niitä raosta, mutta ne jäivät rystysistä kiinni.

Musta ärhäkkä kana katseli minua halveksuen. Jaloissani oli tyttäreltäni joululahjaksi saamat pinkit karvaiset aamutossut ja kana mittaili niitä vahingonilo silmissään. 

Pimeys hiipi ja minua pelotti

Sisuunnuin, jos kanat karkailevat häkistä, on minunkin päästävä ulos. Kopeloin taskuja, mutta kännykkä oli jäänyt sisälle ja perhe oli poissa. Pimeys hiipi jo taivaalla ja timanttikäärme saattaisi väijyä taustalla.

Lopulta keksin. Keltainen naru heilui seinää vasten. Narussa täytyy olla juju. Vedin narusta ja ovi aukesi.

Ruoat asetin tynnyrin päälle, kuten olin ymmärtänyt. Pohdin, että olikohan ruuassa jotain vikaa, kun kanat eivät käyneet sen kimppuun. Myöhemmin kuulin, että olin laittanut ruuat kanojen vessaan.

En tiennyt, että ne kakkaa siihen… Ne syö maasta ja kakkaa pöydälle. Outoja tyyppejä, sorry vaan.

Tappajahämähäkki vessan pytyllä

Minua varotettiin hämähäkeistä jotka jahtaavat vessanpöntöissä uhrejaan.  Aamulla menin vessaan ja istuin silmät sikkuralla pöntöllä ja huomasin hämähäkin jalkojeni vieressä.

Kerroin sille, että jaan tästä edes sen kanssa  vessan. Pyysin, että se pysyy paikoillaan, jottei tarvitse tapella. Olen suurempi kuin se. Koukistin vielä hauista näyttääkseni voimani.

Se tökötti liikkumattomana, ihan kuin olisi ymmärtänyt. Seuraavan kerran kun menin vessaan se oli hävinnyt. Meillä on diili. Vessa vuorot siis.

Tapasin vielä Cocatoon. Se oli valkoinen ja sillä oli keltainen harja. Muodikas irokeesi, jota se esitteli ylpeänä. Jälkeenpäin kuulin, että ne levittävät irokeesin vihaisena.

Hi, how are u doing?

Tuntuu niin kivalta tämä Australia. Ihmiset ovat rentoja ja ystävällisiä, joka puolella kysytään Hi, How are u doing…En tajua kiittää… vaan sanon Im Fine, enkä tajua kysyä, että miten ne voi… Jotenkin tuntuisi nololta udella vieraan ihmisen vointia…

Pyykkiä naruille levittäessäni sieluni lepää. Niitä lajitellessa ajatukseni järjestyvät. Tuntuu kuin leijuisin trooppisessa tuulessa, puhdistuen, virkistyen ja uudistuen.

Ihana, kamala muutos, on paras asia ikinä.

ByTheHeart

Iirispiiris

❤